Pattereissa jo lämpöä. Se on syksyn merkki. Toinen merkki on lehtipuiden alkava kaljuuntuminen. Lehtiä leijuu maahan kuin isoja kellertäviä lumihiutaleita. Kolmas merkki on se, että paksumpaa päälle. On niitä muitakin merkkejä. Sekin esimerkiksi, että minulla palaa kynttilöitä joka paikassa. Parvekkeella palaa kymmenen. Sekin on merkki, että Valkeat kuulaat ovat tulleet kauppaan. Puoliso piti niistä. Ostin nyt minäkin.
Tein uunijuureksia. Että tuli hyvää. Pilppusin paljon, paistoin paljon ja söin paljon. Pari friseelehteä ja muutama kurkkuviipale seuraksi sekä lasillinen vettä. Luumut alkavat loppua. Tänään hankkimaan lisää. Kaupassa ei enää ollut kotimaisia mansikoita. Oli belgialaisia. En ostanut, mutta belgialaisesta suklaasta pidän. Ovat nyt minulla syöntikiellossa.
P-D:n kanssa puhuin kaupungin touhuista mitä tulee vanhus- ja vammaishoitoihin. Kaikkihan tiedämme, miten sen asian laita on ja minulla oli kahdentoista vuoden kokemus.Vaikka kaikki ei aina mennyt toiveitteni mukaan, täytyy kuitenkin sanoa, että sosiaalivirasto kohteli minua kaikki ne vuodet puolison asioissa erittäin kiitettävästi aina ottaen huomioon puolison tarpeet. Kiitoksia sosiaaliohjaaja E.A. Kotiavun palveluun en ollut tyytyväinen. Enkä ollut ainoa. Yhden kerran koko omaishoitajuuteni aikana osallistuin tilaisuuteen, jossa oli muitakin omaishoitajia ja siellä kuulin kaikenlaista. Toki kerroin myös omia kokemuksiamme. Samankaltaisia negatiivisia kokemuksia olivat kokeneet. Tuskin kahdessa vuodessa mikään on muuttunut. Ne asiat eivät kuitenkaan enää minulle kuulu. P-D:lle kyllä äitinsä puolesta. Voimia hänelle byrokratian rattaissa.
Nyt sateensuoja varoiksi ja ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti