L ja A eilen visiitissä runsaine tuomisineen. Hemmottelevat minut pilalle. Mutta kivaa oli heidän kanssaan, juttu luisti ja sain kapselikahvinkin onnistumaan. Muu tarjoaminen koostui kroisanteista heidän toivomuksensa mukaisesti. Kehuivat kahvia. Ehkä minun on enemmän luettava ohjekirjaa kuitenkin.
Tässä taannoin olin sitä mieltä Juha Vakkurin Olkilinna-kirjan nimestä, että johtuu hänen Beninin kulttuurikeskuksestaan Villa Karosta. Väärin. Nimi tulee hänen yksityisasunnostaan parin kilometrin päässä Villa Karosta. Talo on pyöreä, joka viittaa afrikkalaisen kylän pyöreisiin majoihin ja niiden olkikattoihin. Kirja on nyt luettu ja suosittelen muillekin.
Tänään kotipäivä. Huomenna taidetta. Ja vallan Helsingissä asti. Metromatkailua siis tiedossa. Sitten siirrymmekin sulavasti lokakuun puolelle. Talvi lähestyy. Tuoksuu vahvasti syksylle, kun ikkuna on auki.
Aloin lukea Nicolas Barreaun kirjaa "Meillä on aina Pariisi". Luulin häntä ensin saksalaiseksi, koska kirjoittaa kirjansa sillä kielellä. Kaveri on kuitenkin pesunkestävä ranskalainen ja ammatiltaan libristi, koska, netti kertoo, työskentelee kirjakaupassa. Iältään ei vielä neljääkymmentäkään. Minulle ennen lukematon kirjailija. Ehkä ajattelin ostaessani sen olevan mukava jatko aikaisemmin lukemilleni Nina George (saksalainen kirjailija) "Pieni kirjapuoti Pariisissa" ja Romain Puértolasin (ranskalainen) "Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin". Sitten olenkin pienen ajan sisällä reissannut useaankin kertaan Pariisissa, jossa oikeasti olen ollut joskus kauan sitten vanhempieni kanssa.
Tänään A:lle sähköpostia, että ehtii saada ennen kuin lähtee Saksaan ja sitten Santiago de Compostelaan.
Eipä tässä muuta kuin hissunkissun olemista kirjan parissa tänään. Enkä muuta kaipaakaan. Aktivoidun taas huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti