Raahasin kaksi kertaa tyhjiä pahvilaatikoita kellariin, joka ei ole kellarissa, vaan lämmittämättömässä ulkorakennuksessa pihalla. Lodjut ovat seisseet tielläni ja nyt kysymättä edes lonkkaraasuni mielipidettä vein ne. Sitten onnahtelin kauppaan. Etupäässä hedelmiä ja mansikoita. Sain kortin Pariisista. L ja A ovat kiivenneet pitkiä portaita pitkin Montmartrelle. Minäkin siellä ollut, mutta en portaita pitkin. Nämä kaksi ihmistä ovatkin vahvoja kävelijöitä. No, käveleminen todettu hyväksi liikuntamuodoksi. Ja Pariisissa on paljon käveltävää.
Taloon tulee huoneistotarkastukset. Tarkassa ja perusteellisessa syynissä ovat vesi- ja viemärikalusteet, ilmanvaihdot, patteriventtiilit, palovaroittimet ja parveke. Tarkastus alkaa kello kahdeksan aamulla ja se on ainoa minua inhottava asia, vaikka tänne nyt eivät ensimmäisenä kirmaakaan. Pitää laittautua ja ennen kaikkea herätä ennen miesten tuloa. Tarkastus on minulle tuttua, on ollut ennenkin.
Karvajalassa olen jo niin pitkällä, että Mikaelille on alkanut kasvaa parta. Myös kohtaaminen tytön kanssa on tapahtunut, vaikka Mikael katselikin varpaisiinsa syvästi punehtuneena. Myöhemmin Mikaelille selviää naisten petollisuus, vaikka moneen paulaan lankeaakin. Olenkohan minäkin punastunut ja katsellut maahan, kun tapasin ensimmäisen pojan? En oikein usko, kun meissä talon lapsissa oli koko ajan sekä tyttöjä että poikia. Luultavasti kohtasin jo perin rutinoituneena myös talkkarin Jusan, joka minua pussasi ollessamme piilossa piiloleikin tohinassa. Waltarin Karvajalka ei todellakaan mitään kevyttä lukemista ole. Sinuhe oli ja sen olen lukenut useaan kertaan. Tämä Karvajalan lukeminen jäänee minulta viimeiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti