Kotimaisia Presidentti-luumuja, pieniä mutta makeita. Tallinnan aukion torilta. Oli vielä Polka-mansikoitakin. Hedelmävati keittiön pöydällä kukkuroillaan syksyn hedelmäsatoa viikunoista lähtien. Olen hulluna hedelmiin. Korvaan niillä entisen elämäni jäätelöt, leivokset ja karkit.
Olin menossa koneportaisiin, kun englannin kielinen herrasmies kysyi, jos voi minua auttaa. Kiitin ja sanoin pärjääväni pitkän kokemukseni perusteella. Hymyilimme ja hän luopui tarjouksestaan. Tulin kotiin ja aloin kuunnella Mantovanin orkesteria.
Soitin myöhemmin S:lle Tampereelle, kun en saanut häneen yhteyttä hänen syntymäpäivänään. Hän oli nyt tavallistakin sekavampi, eikä tuntunut tietävän mistään mitään, tokko edes tunsi minuakaan. Hoitajat käyvät monta kertaa päivässä, kauppa-asiat hoidetaan. Ilmeisesti hän tulee jotakuinkin yksin kotonaan toimeen. Meillä on joskus ollut hauskaa yhdessä. Matkustelimme ja aikoinaan panimme Kuopion seuraelämäänkin vipinää. Elämä muuttui ja hän sairastui, muutti Manseen. Miksi hänelle piti näin käydä?
Sataa. Hämärää. Ulkona vähän liikkujia ja liikennettä. Sateensuojien kirjo ei pääse oikeuksiinsa. En aio minnekään. Istun ehkä viltin sisällä partsilla tovin ja katselen lehtien leijumista puista. Talossa saunapäivä. Kylpytakkista väkeä rappukäytävässä. Naapuri jutusteli kanssani palatessani asioinneilta eilen. Availi ovet ja kutsui hissinkin minulle. Puhuimme säästä ja syksystä. Ihmeellisen neutraaleja aiheita, ketään ei voi loukata. Hissi tuli kuuliaisesti ja senkin oven hän vielä minulle aukaisi. Ajelin omaan kerrokseeni. Kotona purin ostokset ja katselin himoiten mansikoitani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti