TÄNÄÄN ULOS MAAILMAAN

Nappasin eilen ykskaks tekstini pois. Olin siihen tyytymätön. Sitten rupesin imuroimaan kuten olin itselleni luvannut. Huonekaluaineella häivytin pölyt. Välillä lepäsin. Söin ja jälkiruoaksi oli ihanan kypsä mango. Roskikselle ja kauppaan menen tänään. Tahdon kukkia. Ehkä vain pasteerailen kauppakeskuksessa ellei sitten päähän pälkähdä lähteä Stadiin. Varsinaista asiaa ei ole, mutta tarvitseeko ollakaan? Voihan mennä ainoastaan haistelemaan ilmaa keskikaupungilla. Se on niin erilaista kuin täällä. Siinä on siellä semmoinen muikea urbaani tuoksu, johon sekoittuu ratikkaa ja Aleksanterinkatua. Olen taas muuten lotonnut. Viimeksikään ei ollut mitään, millä pääsisin täältä muuttamaan. Olisi se huikeaa! Ehkä joskus myöhemmin voin alkaa ajatella Itäkeskusta hiukan positiivisemmin ihan siitä ilosta, että olen päässyt pois. Tämä vielä toistaiseksi unelmaa, päiväunta, tuulen tupaa, pilvilinnoja.

Olen menossa ensi kuussa verikokeeseen ja tahdon kokeilla minulle uutta laboratoriota. Kaksonen on aina vaihtelunhaluinen. Luin Bulevardin klinikasta. Se on kuulemma hyvin hieno ja arvovaltainen klinikka. Bulevardilla on myös Ekberg. Silloin vielä, kun söin huolettomasti vehnää, hain sieltä teeleipiä ja juorupullia. Nykyisin vehnä on pahasta ja kaikessa hyvässä on aina vehnää. Kokojyväruisjuorupulla ei edes kuulosta herkulliselta, ruisteeleivästä puhumattakaan. Minä jo sorruin hiljattain ihan leivokseen Fazerin kahvilassa H:n kanssa. Herttinen kun se oli hyvää. Se oli kuin kesäinen päivä, auringonsäde, lempeä tuuli ja laineen liplatus. Eikä edes kaduttanut.

Toinen Agatha Christie on luettu loppuun. Toista, Murha Mesopotamiassa, aloittelen. Se on Poirot-juttu. Frank Sinatra on kesken. Lukiessani taustalla soi aina musiikki. Toisinaan vain makaan ja ajattelen kaikenlaista. Suunnitelmia on, toiveita on, mielikuvitusta on. Tänään ulos, kuten jo sanoin. Hedelmiä, mansikoita, kukkia, katselemista ympärilleni, viipymistä ja sitten kotiin.