MINÄ JA TAITEILIJA

Oli kerran eräs taiteilija, josta tuli tunnetumpi kuin silloin joskus kauan sitten. Pengoin laatikkoa, jossa muistoja. Löysin monta kymmentä tämän taiteilijan minulle kirjoittamaa kirjettä. Me seurustelimme noina aikoina. Hän asui muualla ja minä Helsingissä. Minä olin alle 20v ja hän minua kymmenen vuotta vanhempi. Vanhempani vastustivat ystävyyttämme, mutta katsoivat kuitenkin jonkinlaisella suosiolla, kun oli pakko. Elääkö hän vielä? En tiedä. Netti ei kerro muuta kuin hänen töistään ja näyttelyistään. Hänen kotipaikakseen tuli vuosien kuluttua Helsinki. Emme tavanneet kuin kerran Ateneumin erään näyttelyn avajaisissa. Tervehdimme ja kysyimme, mitä kuuluu. Olimme vieraantuneet. Olimme myös vanhempia ja jo hiukan kuluneita. Maalaako hän vielä? En tiedä. Aikoinaan hän tahtoi maalata minut. Isä ei antanut lupaa, vaikka se olisi ollut aivan säällinen kuva. Ehkä roikkuisin nyt jonkun gallerian seinällä, ehkä en.

Hirmuista hirmuisempikin lumipyry eilen. Ikkunoihin tarttui lunta, räystäillä oli lunta, kaduilla sankka kerros, josta autoilijat yrittivät parhaansa mukaan selviytyä. Minä söin mansikoita ja katselin akkunasta ulos, sen mitä näin lumikerroksen läpi. Lounaaksi oli salaattia tietysti, broilerin koipi nahattomana ja neljä parsaa. En ole aikoihin parsaa keitellyt, eikä minulla ole parsakattilaakaan. Rohkeana naisena panin tavalliseen ja panin parsat vielä poikki. Gordon Ramsay olisi pyörtynyt kauhusta. Eri hyviä niistä kuitenkin tuli. Keitän loputkin ja ostan uusia. Minulla oli vielä  kaupan valmista hollandaisekastikettakin, että sen puoleen Ramsayn ei olisi tarvinnut tajuntaansa menettää. Paitsi siksi, etten ollut itse kastiketta valmistanut.

Oli  muuten aikamoinen homma hollandaisekastiketta tästä Citymarketista saada. En löytänyt niiden satojen kastikkeiden joukosta ja lyhytpinnaisena aloin hermostua. Ei myyjiä. Muutama hyllyyn lajittelija, jotka eivät ole talon väkeä. Sitten oli myyjä, joka murteellisella suomella sanoi "minä tänään ensimmäinen päivä". Minulta paloi pinna. Pyysin tätä hoonosti soomea puhuvaa etsimään minulle henkilön, joka tietää jotain hollandaisekastikkeista, niiden sijainnista ja siitä, että onko tässä kaupassa ylipäätään hollandaisekastiketta. "Minä ei tietää, missä myyjä".  Lopulta yksi tytteli tuli hollandaisekastikepurkki kädessä ja kertoi sen olevan ihan muualla kuin muut kastikkeet, ketsupit, majoneesit sun muut. Kiitin. En enää jaksanut kysyä, miksi hollandaisekastikkeella on näin salainen paikka? Olisi ainakin minusta fiksua, jos kastiketta pidettäisiin PARSOJEN vieressä! Eikä se purkkihollandaisekastike ollut edes hyvää!

Ja kommentoijaystäväni Marjatta sanoi "sullahan on ollut ihan mukavalta kuulostava päivä". Oli se Stockmannin hississä ja sitten loppui. Taidan jonain päivänä mennä vain ajelemaan sillä hissillä.