Olen ollut taas stadissa. Tosin vain kampaajalla ja kotimatkalla käppäilin Itäkeskuksen Stockmannille. Ostokset tehtyäni ajoin hissillä sikäläiseen Herkkuun. Tulppaaneja ja veriappelsiineja. Koneportaitten yläpäässä jo ihan kotimatkalla eräs herrasmies kysyi, jos hän saa auttaa minut alas. Kiitin kauniisti ja kerroin olevani jo kovasti rutinoitunut tähän kaikkeen. Niin kuin olenkin. No, olisin tietysti avun voinut ottaa vastaan ihan seikkailumielessä.
Metrossa oli kummallisen tyhjää. Yksi rouva lastenvaunujen kanssa, yksi kaljanjuojamies, kaksi teiniä ja minä siinä vaunussa. Ei edes ulkomaalaisia. Matkustimme aivan kuin Suomessa. Tuntui hyvältä. Sörkan asemalta sisään kyllä pelmahti somalialaisnainen, joka huusi kännykkäänsä niin että vaunu raikui. Miksi ihmeessä heidän pitää aina huutaa? Siinähän on puhelin välissä.
Luen Iloniemen kirjan lisäksi myös Satu Rommin, takakannen mukaan "palkittu matkakirjailija", kirjaa Teetä ja temppeleitä. Kaikki tuttavani, jotka ovat Thaimaassa käyneet, ylistävät alati hymyilevää thaikansaa. Rommi kertoo hymyilyn salat. "Thaimaalaiset hymyilevät ollessaan iloisia tai halutessaan osoittaa ystävällisyyttä. He hymyilevät myös silloin, kun he ovat hämillään, kun he eivät ymmärrä, kun he haluavat välttää riitatilannetta tai kun he eivät tiedä vastausta kysymykseen. He hymyilevät silloin, kun he eivät halua menettää kasvojaan, tai he eivät halua kenenkään muun menettävän. He hymyilevät, kun turisti käyttäytyy typerästi, loukkaavasti tai vihamielisesti. Jos turisti hermostuu turhanpäiväisestä ja alkaa meuhkata, thaimaalaiset hymyilevät, koska heitä hävettää turistin puolesta. Kuuluisa thaihymy on todella reaktio melkein joka tilanteeseen." Rommi tietää. Hän on käynyt Thaimaassa monet kerrat, asunut siellä ja tuntee maan tavat. Hymyn taakse kätkeytyy vaikka mitä. Länsimaalaiset turistit pitävät hymyilyä pelkästään viehättävänä tapana tietämättä sen taustasta ja syystä yhtään mitään.
Heräsin tänään eli hetki sitten reippaana ja virkistäytyneenä hyvien yöunien jälkeen. Kahvia ja paahtoleipä ja sitten valmistautumista taas Helsinkiin lähtöön. On tämä niin kivaa!
Kiva kuulla, että olet nukkunut hyvin, koska se on aika tärkeää, monellakin tavalla. Kiva myöskin lukea näitä viime aikojesi postauksia, koska niistä selvästi näkee, että alat saamaan kiinni taas omasta elämästäsi. Se ottaa oman aikansa meillä jokaisella. Oman puolisoni kuolemasta tuli kuukausi sitten neljä vuotta. Ja elämä jatkuu.....
VastaaPoistaOlen lukenut samanlaisia asioita thaimaalaisten hymyistä. Sama taitaa päteä muihinkin Kauko-Idän kansoihin. Se on osa heidän kulttuuriaan, mutta ihan totta, että niiden taustoja on kuitenkin hyvä tietää.
Marjatta. Sinulla ja minulla siis sama kohtalo ja kuten sanoit "elämä jatkuu". Näin on, että thaimaalaisen hymyn taakse kätkeytyy kokonainen maailma. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää. Hyvää viikonloppua.
Poista