VARIS ON OLLUT KOLIBRI

No enhän minä minnekään Helsinkiin eilen mennyt. Menin kauppakeskukseen. Koko lähtö kotoa viivästyi, kun piti ensin lukea Italiasta tullut 20-sivuinen kirje. Kyllä Italia saa piehtaroida aikamoisessa kurimuksessa maahan pyrkijöitten kanssa. Luku ei ole tuhansissa, vaan sadoissa tuhansissa. Lisäksi vielä ne, jotka onnistuvat tulemaan pimeästi. Luostareiden nunnatkin ovat suurimmaksi osaksi afrikkalaista alkuperää. Kuin myös protestanttiset papit. Ystäväni on ihana: hän puhuu suruttomasti "neekereistä", joka minua suuresti huvittaa. En pidä tämmöisestä, että ykskaks päätetään jonkun sanan olevan ei-toivottu ja/tai rasistinen.

Suomalaisesta Kirjakaupasta saisin vain William Blaken runot listastani. Muut haluamani kuuluvat sarjaan "painos loppunut". Jätin harkintaan, mutta ostin Jukka Viikilän Runoja I-II. Ensimmäinen osa ilmestynyt vuonna 2008 ja kakkososa 2010. Nyt 2017 molemmat yhdessä. "Variskin oli joskus kolibri. Sitten sen nokka lyheni ja väri alkoi lähteä. Tuossa kolibriksi kehittyvä varis tervehtii varikseksi taantuvaa kolibria, puluna". Rakastan Viikilää!

Hengellisen ravinnon lisäksi, ostin mansikoita, tulppaaneja ja orkidean. Olohuone näyttää suorastaan uljaalta tummanpunaisen orkidean takia. On siinä kuulkaas kukkaa!

Soitin Bulevardin klinikalle ja sinne menen antamaan putkiloihin vertani maaliskuussa. Professori Allan Lassus perusti klinikan Isolle Roballe 1986. Sieltä klinikka muutti Bulevardille vuonna 2008. Kysyin klinikan lähintä ratikkapysäkkiä ja oi onnea, oi kurjuutta: se on Ekbergin edessä! Enkä taatusti pysty olemaan menemättä tähän vanhaan ja ihanaan pullapuotiin. Ehkä kahvilapuolen voin sivuuttaa. Fredrik Edvard Ekberg ei aikoinaan tullut ulkomailta monen muun lailla antamaan meille makuelämyksiä, vaan mies otti ja syntyi Helsingissä 1825 ja kuolikin täällä 1891. Ensin hän perusti puotinsa Rauhankadun ja Mariankadun kulmaan vuonna 1852, josta se 1856 muutti Kiseleffin taloon ja vielä kerran 1864 uusi osoite oli Aleksi 52. Sieltä Ekbergin kuoltua perilliset siirsivät sen nykyiselle paikalleen Bulevardin varrelle vuonna 1915.

Ulkomaalaistaustaiset värikkäämmät ihmiset eivät väistä. Eräskin mammarainen tulla hulmusi vastaani ja vielä vastavirtaan, kun meillä täällä on oikeanpuoleinen liikenne ja minä kävelen aina oikeaa puolta. Nytkin kauppakeskuksessa. Seisoimme vastatusten ja silmätysten ja siinä oli tahtojen mittely alullaan. Lopulta minun sinisten silmieni suomalaisen luja ja vankkumaton  katse voitti. Hän väisti. Se oli hieno hetki! Minusta tuntui, että hänen helmojensa heilahtelu oli hiukan vauhdikkaampaa ja olkapäiden asento kertoi katkerasta häviöstä. Kepeästi, kepeästi lykin rollaattoria, kukatkin paketeissaan hymisivät.