Lupasivat lumisadetta. Ponkaisin ylös varsin varhain, suihkuun, vaatteet päälle ja pihalle viemään roskia. Pihateitä ei hetikään aurata ja paksussa hangessa on rollaattoria ikävä työntää. Niinpä minätyttö ehdin juuri ennen lumisadetta ulos ja sisäänkin. Nyt saa sitten tulla. Katkaravun kuoret jo hajahtivat. Ostin vallan muistelumielessä. Oli aika, kun Suomesta ei vielä saanut ja Tukholmasta sai. Me (vanhemmat ja minä) ostimme sieltä. Aikamoista rääpimistähän kuoriminen on ja sitten tuoksahtavat sormetkin. Kyllä purkki on helpompi avata.
Ruotsi otti ja suutahti Trumpille. Että mukamas terrori-isku! Nyt haluavat saada jonkinlaisen selityksen herra presidentiltä, mistä moinen väite olemattomasta teosta. Trump puolustautui, että oli nähnyt jonkun televisiokanavan uutisissa (?). Eikös hänellä ole jonkinmoinen joukko neuvoa-antavia ympärillä, jotka katsoisivat hiukan perään?
Tanssitkin alkoivat, ne tähtien kanssa tapahtuvat. Kyllä minäkin mielelläni katselen, kun parketilla liidetään ja hommahan petraantuu ajan myötä. Tulee mieleen aika, kun itsekin valssit ja tangot askelsin ja opin olin saanut tanssikoulussa. Tykkäsin ja tykkäisin vieläkin. Puoliso ei ollut mikään tanssija, mutta isäni tanssi hienosti valssia.
Lotto antoi taas kaksi oikein. Että asuminen Itäkeskuksessa sen kun jatkuu. Noo, ei tähän kuole. Mutta kipiää tekee. Tänään kotona ja huomenna ajattelin hiukan liikehtiä jonnekin. Jos kävisin kirjakaupassa tilaamassa William Blaken (1757-1827) runokirjan. Muita haluamiani ei saa. Joku musiikkipuolien cd-levykin olisi poikaa. Prisma on kuulemma ainoa paikka Itäkeskuksessa, jossa cd-levyjä on. Olen kysellyt, mutta sinne en mene. Täältä katsottuna ihan huitsin nevadassa. Onneksi metro kulkee ja pääsen sivistyksen sekaan. Kunhan sille päälle satun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti