Tulihan humputeltua eilen Stadissa tuntikaupalla. Totaalinen väsymys. Kävin lepuuttamassa itseäni Stockmannin First Loungessakin. Metrossa silmiini ykskaks nauliutui ulkomaalaistaustaisen miehen silmät ja minä vastasin yhtä intensiivisesti suomalaisuudesta poikkeavasti takaisin. Olinhan hyvällä tuulella ja menossa Stockmannille. Powerista ostin Nat King Colen cd-levyn. Ostos todisti vahvasti, etten enää ole nuori, vaikka tässä viime päivät olenkin haikaillut kyyneliin asti omaan 16-vuotiaan tytön elämääni. Cd-levyt muuten historiaa. Nyt kuunnellaan musiikkia älypuhelimen kautta. Taas vähän purnasin maailman menon muuttumista mutkikkaampaan suuntaan.
Sain ostettua kyynärsauvaan piikinkin. Nyt pitää ihmetellä, mikä on ristipääruuvimeisseli ja omistanko sellaisen. Sillä kiinnitetään piikkiteline sauvaan ja piikkipuoli käännetään ylös sisätiloissa. Suutari oli ystävällinen ja pyysi tuomaan sauvan, niin hän kiinnittää sen. No, minä asun täällä missä asun, taitaa jäädä omaksi yrittämiseksi. Muutenkin myyjät olivat ystävällisiä, kuten aina oikealla Stockmannilla. Minulta olivat loppuneet etusetelit, mutta huivi- ja baskerimyyjä oli niin ystävällinen hänkin, ja kaivoi yhden setelin laatikosta, jolla hyvitti ostoksestani osan. Minä olin myös mukava kaikille, hymy oli herkässä ja nautin koko sydämestäni. Miksi se ei tapahdu täällä Itäkeskuksessa? Jospa kokeilisin jonain päivänä ja katsotaan, miten siihen vastataan.
Nat King Cole laulaa pehmeästi taustalla ja taas itkettää. A Fool Was I, Because You´re Mine, Unforgettable...
Pysyttelen tänään sisällä ja katselen pihalla liehuvaa Suomen lippua. Kalevalan päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti