RAFAELIN KASVOT

Piti saamani Italian kirje valmiiksi. En saanut. Enkä edes ajattele sitä sitaattia, joka kuuluu näin, enkä muista kenen, "piti tehdä tämä pitkäksi, kun ei ollut aikaa tehdä lyhyeksi" tai jotain sinne päin. "Lyhyestä virsi kaunis" sanotaan myös ja on niitä muitakin, mutta minä sanon kirjeeni aina pitkäksi. Muita kirjeitä kun en enää kirjoittele. Nykyisin soitetaan tai meilataan. Varsinkin jälkimmäinen on persoonatonta. Paperinen kirje kuorineen on sitä oikeaa kirjeenvaihtoa. Laskujakaan ei tule kirjekuoressa. Ottavat suoraan tililtä ja kertovat näytöllä sen tekevänsä.

Luin Kansallismuseosta ostamaani renessanssi-kirjaa, että viisastuisin. Luin, mutta en viisastunut. Mitä varten maalauksia pitää analysoida ylipäätään? Selitellä? Signeeraus ei ollut tapana 1500-luvulla. Tutkijat ovat epävarmoja, onko maalaus sen, jonka luulevat olevan. Tulevat tulokseen, että se onkin mestarin oppilaiden työ. Ehkä mestari on jonkun kerran antanut sutinsa viistää kankaan tai puun pinnalla. Rafael pani Jeesukselle omat kasvonsa, kertovat asiantuntijat, Siunaava Kristus Vapahtaja-maalaukseen. Aivan eri näköisenä kuin ollaan totuttu Jeesus näkemään. Jos pantaisiin se käärinliina, jossa on Jeesuksen piirteet ja joita on maailmassa useampia, Rafaelin kuvan kasvoille, ei piirteet olisi yksi yhteen. Minäkin nähnyt yhden semmoisen liinan jossain museossa aitona reliikkinä. Yhtä puijausta kaikki tyyni.

Iloitkoot nyt ne ihmiset, jotka ovat himoinneet lunta valoisuuden takia. Nyt sitä sitten on. Ei paljoa, mutta tarpeeksi valoa luomaan. Pitää kaivaa kaapista pitkävartiset talvisaappaat ja painaa baskeria syvemmälle päähän. Muutama sentti tuli ja pitkät jonot renkaanvaihtoliikkeissä. Suomalainen kun ei usko talven tuloon, ennen kuin se on tullut ja hätäkin käteen. Itse olin fiksu autoilija. Hyvissä ajoin vaihdatutin, kun oli ollut talvia ennenkin ja aina siihen ennemmin tai myöhemmin kuuluu lumi, jää ja pakkanen. Mutta minä olenkin nainen ja elin/elän naisen logiikalla. Autoa ei enää ole. Ajan rollaattorilla lonkkavaivan takia. Tästä asiasta voisin pitemmästikin kirjoittaa ja maristakin vähän. Ihmisillä on luulo, omakohtaisesti koettu, että kun lykkii rollaattoria, on päässäkin vikaa. Sitten kohdellaan sen mukaisesti, puhutaan kuin viiden ikäiselle, pankissa kysellään, ollaanko sitä oikeassa paikassa jne. No, aikaisemmalla asuinalueellani Katajanokalla ja keskustassa en tällaisen kohtelun kohteeksi koskaan joutunut. Itäkeskuksessa joudun ja pihisen kiukkua, vastaan kipakasti olevani täyspäinen apuvälineestäni huolimatta. Vika on alapäässä, ei yläpäässä.

HS luettu ja nyt tiedetään, kuinka monta puheenvuoroa kukin kansanedustaja on istunnoissa käyttänyt. Joku puhuu tyhjälle salille, kun kollegat ovat jo lähteneet. Puhe kirjataan puhutuksi. Eilen tiedettiin isoisten tulot, ken on rikkaampi toistaan. Ennen ilmestyi semmoinen kuin Verokalenteri (en tiedä,ilmestyykö vieläkin) ja niin uteliaat saivat tiedonhalunsa tyydytetyksi. Ilma pakkasen puolella. Mietin, lähtisinkö kokeilemaan korkosaappailla kävelemistä rollaattorin kahvoissa.