Ja lunta tulee lisää. Aurat jyräävät. Talvelta näyttää. Luin loppuun Viikilän "akvarellit" ja tykkäsin. Kirjan innoittamana kaivoin hyllystä Helsingin kaupunginmuseon kustantaman 1990 Kalevi Pöykkö C.L.Engel 1778-1840, jonka olen joskus lukenut. Pitäähän minun pysytellä vielä hetki sen ajan Helsingissä, jota niin suuresti rakastan. Talvia sai myös Engel tuta pasteeraillessaan rakennuksilla aina yhtä herrasmiehen elegantisti pukeutuneena.
Toinen läppäri suoltaa 2-numeroita sinne, missä tilaa on. Otin jo kolmantena päivänä yhteyttä tietokonehuoltajaani, joka lupasi etäyhteyttä keskiviikkona saadakseen numerot pois sotkemasta. Tätä näpyttelen toisella koneella. Onneksi niitä on kaksi ja juuri tämmöisten ikävyyksien varalta. Ilman tietokonetta kun en enää tulisi toimeen.
Posti aikoo vähentää postinkantoa kolmeen päivään viikossa. Mitenkäs sitten käy niiden ihmisten, jotka saavat laskunsa paperisina kirjekuoressa? Nykyisin on usein viikko aikaa eräpäivään. Jos hullusti käy, niin eräpäivä on samana päivänä kuin lasku tulee. Vai oliko se niin, että vuonna 2018 lopetetaan kirjeitten kanto? No, joku toinen kuin Posti hoitaa. Kai. Kerrostaloihin yhteinen lokerikko, josta kukin hakee postinsa. Käytäntö on jo monessa maassa, tiedän. Mutta mistä olen iloinen: Tampere saa ratikat! Ajatelkaas, Hämeenkadulla mennä kolistaa spora.
Minä povaan Clintonia USAn seuraavaksi presidentiksi. Ja toivonkin niin käyvän, enkä yksinomaan feministin ominaisuudessa. Trump minua hiukan pelottaa ajatuksineen. Jännitetään vielä vähän aikaa.
Lipittelen kahvini loppuun, katselen lumisadetta ja sitten menen suihkuun ja aloitan lumisadepäivän sisällä lämpimässä. Kyllä se joskus laantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti