BÖÖ, KUMMITUKSIA

Kohti viikonloppua ja  pakkasia mennään. Sunnuntaina jo ensimmäinen adventti. Joulun valot syttyneet, koristeet paikoillaan minne vaan silmänsä luo. Antaa muitten touhuta. Minä olen sivustakatsoja.

Valvoin puoli viiteen ja heräsin yhdeksältä valtavaan porausääneen. Yläpuolella on viikkotolkulla remontoitu, purettu lattioitakin. Aikamoinen kolina. Sinnitellään.

Helsingissä aiotaan järjestää ensi vuonna kummituskävelyjä. Kaupunginmuseon museoemäntä Vanessa Kairulahti on asian primus motorina. Sederholmin talossakin Aleksilla on kummiteltu. Minulle eivät ole näyttäytyneet. Kaupungin vanhimmassa puutalossa Ruiskumestarin talossa myös kummitellaan. Ei tosin minun  siellä vieraillessani. Olen niin epäuskoinen, että aaveet eivät uskalla tämmöisen skeptikon eteen tulla. Ollessani Kirralla sairastelemassa, Kirurginen sairaala valmist. 1888, kuulin talon ensimmäisen ylihoitaja Sophie Mannerheimin kuljeskelevan entisessä työpaikassaan öisin. Varmemmaksi vakuudeksi sanottiin jopa lääkäreiden uskovan. Oopperassa pitää olla totta kai kummitus. Niin on myös Bulevardin vanhassa oopperassa laita. En ole häntäkään nähnyt. Kansallisteatterilla niin ikään oma haamunsa. Ei ole ollut ilo tavata.

Sitten vielä ne kolme maahan ilmestynyttä ristiä Kaivopuistossa. Paikalla tapahtui vuonna 1913 kuolemaan johtanut onnettomuus ja ristit ilmestyivät sen muistoksi aina uudelleen ja uudelleen. Tosin on nähty vanha nainen hiippailemassa ja häntä epäiltiin vahvasti ristien piirtäjäksi. "Ristitien" paikalla on vuodesta 1987 ollut pyörätie. Kummitusjutut Kirraa paitsi ovat viimeisimmässä Helsinki-Info-lehdessä, joka putosi postiluukusta eilen. Isäni kertoi eräästä talosta rannalla Kaivopuistossa, jonka ikkunassa oli valkopukuinen naiskummitus katselemassa Suomenlinnaan päin, jossa oli hänen rakastajansa. Nyttemmin sekin talo purettu. Onhan näitä tarinoita. Myönnän maailmassa olevan paljon tieteellekin selittämättömiä asioita, niin miksi ei kummituksia? Olkaamme avoimia kaikelle.

Blogiin pannaan joskus ulkomaan kieltä. Nyt panen minäkin lordi Byronin (George Gordon Lord Byron 1788-1824) tapaan:

THERE BE NONE OF BEAUTY´S DAUGHTERS

Here be none of Beauty´s daughters
With a magic like Thee;
And like music on the Waters
Is thy sweet voice to me:
When, as if its sound were causing
The charméd ocean´s pausing,
The waves lie still and gleaming,
And the lull´d winds seem dreaming:
And the midnight moon is weaving
Her bright chain o´er the deep,
Whose breast is gently heaving
As an infant´s asleep:
So the spirit bows before thee
To listen and adore thee;
With a full but soft emotion,
Like the swell of Summer´s ocean.