Istun kirjoituspöytäni ääressä, taustalla soi Duke Ellingtonin Warm Valley ja kirjoitan aamupalaa nauttien. Paahtoleipä siveltynä skotlantilaisella neljän marjan jouluhillolla, jossa glögin makuvivahde, päällimmäisenä voimakkaasti tuoksuvaa ranskalaista le Maricaire-juustoa. Musiikki ei liippaa läheltäkään Helsinkiä, jonka lumoissa yhä olen Eino Leinon Helsinki-kirjan sivuilla. Vanhat kirjailijat Tulenkantajineen ovat jo takana päin ja nyt ollaan Anja Snellmanissa, Ilpo Tiihosessa, Pirkko Säisässä, Arvo Salossa... Monta uutta asiaa olen saanut mahdutettua aivoihini. Eri asia, saanko ne aina halutessani kaivettua ulos.
Kirjassa kerrotaan hulvattoman hauskoja juttuja kirjailijoiden ravintolailloista. Kosmoksessa tapahtui kerran, että Arvo Turtiainen ja Veijo Meri astuivat sisälle ravintolaan. Kunnioitetut kirjailijat saivat tulollaan aikaan hiljaisuuden salissa. Pian kuului kuitenkin jostain pöydästä "Vanhus ja meri". Kommentti kuuluu siihen kuolemattomaan huulisarjaan, joita kuuli Kosmoksessa. Leino tuumaa kirjassaan, kukapa siitä seurakunnasta ei olisi Hemingwayta lukenut.
Ilpo Tiihonen on usein lämmittänyt mieltäni ja nyt Leino päästi kirjaansa yhden Tiihosen runon. "Pitkäsilta. Pätkä mies / veteen tuijottaa. / Sillan alla sorsanpoika / Katsoo kurkkijaa. / Hetkisen he kuuntelevat samaa suhinaa... / Kaisaniemen lahteen jostain / tähti putoaa. / Nyökkäävät he toisilleen, / täytyy lähteä... / mutta nyt on molemmilla / pala tähteä."
Tiihosen runot ovat usein Helsingistä. Minullakin muutama jostain napattuna, vaan ei kirjana. Pitää taas käydä Suomalaisessa Kirjakaupassa. Nyt on jälleen mieltä ostaa Helsinki-kirjoja, koska tiedän niiden tulevaisuuden, joka ei ole kaatopaikka tai riepoteltuna kokonaisuudesta erilleen. Olen tehnyt diilin, mutta en kerro kenenkä kanssa. Kirjat pääsevät kuitenkin hyvään kotiin, jossa luetaan.
Sain eilen muutakin aikaan kuin lukemista. Varasin ajan pankista lopettaakseni puolison ja minun tilin. Perukirjasta jäljennös mukaan. Samoin toiseenkin paikkaan, johon eilen soitin. Saan puolison erolomakkeen, joka täytettävä ja palautettava perukirjan kopion kanssa. Sitten vielä yksi pankki ja eiköhän pääty siihen. Samanlaiset asiat isäni puoleisen pikkuserkkuni vaimolla edessään. Soitin ja kuulin Pentin kuolleen. Emme olleet tavanneet enää vuosiin, mutta puhelinkeskusteluja käyty Pentin jaksamisen huomioon ottaen. Rivit harvenevat. H. itki kertoessaan ja minä myös. Vuosikymmenet olemme tunteneet ja nyt Penttikin on poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti