2. marraskuuta 2016

PYRY IKKUNAN TAKANA

No, lunta tulee, ihan pyrynä. Enää ei pikkukengissä tepastella edes roskikselle. Yksi aste plussaa. Näinhän se menee. Aina. Kunnes kunnon pakkanen jysähtää. Eilen kävin kaupassa, että loppuviikon voin olla menemättä. Ellen sitten ihan Helsinkiin. Jos vaikka sunnuntaina Hakiksen torille.

Aloin kirjoittaa Italiaan kirjettä ja siitä on tulemassa pitkä. Politiikkaa huonosti tuntevana on siitäkin  jotain sanottava. Taiteesta sen sijaan tulee aivan itsestään tekstiä ja nyt ryhdyin pohtimaan niitä Modiglianin pitkiä kauloja. Sitten lähemmin, kun olen näyttelyssä käynyt.

H soitti ja valitteli särkyä leikatussa käsivarressaan. Kuuluu kuitenkin näin kauan operaation jälkeen asiaan. Minun silmäni puolestaan voivat hyvin. Ilman koppia silmien päällä on ihanaa nukkua ja enää yhden lääkkeen tiputtelukin helpottanut elämää. Eilen pesin ensimmäistä kertaa hiukset ja silmät visusti kiinni. Ripsiin väriä ja niinhän olin valmis plussakorttikauppaan. Ostin persimonia eli kakia eli sharonia. Ovat juuri nyt parhaimmillaan. Olisin hetken istunut penkillä katselemassa ostavaa yleisöä, mutta paikan olivat vallanneet mies ja nainen, jotka joivat viinaa suoraan pullon suusta. Pyörsin sulavasti pois, ulos ja kohti kotia. Itäkeskus!!

Siirryn nyt Italian kirjeen kimppuun, kun on kerran halu. Hyvää pyrypäivää täällä Helsingissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti