Kun Finlandia-palkintoehdokaskirjat ilmestyivät Suomalaisen Kirjakaupan pöydälle, pysähdyin katsomaan kaunokirjallisuuspuolta. Sillä hetkellä koin voimakkaan intuition. Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista oli pöydällä edustettuna kaksin kappalein toisten takana. Muita oli pino. Kaivoin Viikilän kirjan ja ostin sen. Luin ja ihastuin, kirjoitin blogiinkin. Sydämeni oli kertonut, että ostin Finlandia-palkittavan kirjan. Se tiesi, se tiesi.
Eilen katselin läppärillä HSTV:n palkintojen jakotilaisuuden Kansallisteatterissa. Jukka Viikilä sai Finlandia-palkinnon! Minä tiesin, minä tiesin! Avasin samppanjapullon! Mikä riemujen riemu. Join kuohuvaa ja iloitsin runoilijan puolesta, joka oli kirjoittanut hienon runollisen proosateoksen Engelistä ja Engelin kaupungista, minun kaupungistani. Baba Lybeck luki ehdokkaat ja valitsi Jukka Viikilän kirjan voittajaksi. Kyllä kelpaa skoolata. Onneksi olkoon, Jukka Viikilä. Hyvin tehty, Baba Lybeck!
Tänään kotipäivä. Ensi viikolla ohjelmaa. Aion matkustaa Helsinkiinkin Stockmannille. On oikein lista laadittuna, että en turhaan pasteeraile väärillä osastoilla. Suoraviivaisesti sinne minne pitää. Alkaa jouluruuhkat, joista en pidä. En edes silloin, kun minulla vielä jouluja oli. Tönimistä ihmismassassa, lastenvaunuja, apuvälineitä kulkemiseen, väsyneitä lapsia, lahjapaketeilla iskuja selkään, kiukkuisia ihmisiä eikä minkäänlaista joulurauhaa. Kauppiaat hykertelevät kätösiään, eikä kukaan ole köyhä eikä kipeä. Tai on. Tämä oli vain sanonta. Oikeasti köyhät ovat köyhiä joulunakin. Kipukaan ei katso, onko arjen vai juhlan aika.
Monella on yksinäinen joulu. Joulupuuro seurakuntasalissa ei lievitä yksinäisyyden tunnetta. Eikä se esille kaivettu pari vuotta sitten saatu joulukorttikaan. Jouluja on monenlaisia. Minulla tänä vuonna samanlainen kuin viime vuonna. Ikävä puolisoa. Ostan Herkusta lääkäriäni uhmaten jotain jouluista syötävää, syön ja katselen jouluelokuvia, niitä samoja joita jouluna aina näytetään. Perinteitä silläkin puolella. Joulu on perinteiden aikaa. Lähettäisinkö joulukortteja? Niitä saattaa olla jemmassa, myyjäisistäkin aikoinaan ostettuja. Jospa innostuisin. Mutta varsinaista joulutunnelmaa sydämeeni ei kukaan saa. En Joulua kuitenkaan teilaa. Olkoon se muilla, vaikka kuinka runsaana ja välkehtivänä, yltäkylläisenä kinkkuineen ja kalkkunoineen. Jouluaattoon 29 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti