Lisää lunta Helsinkiin luvattiin ja sitä tulee. Tuskin aurat eilisen jälkeen lopettivat työnsä, kun on alettava taas uudestaan. Satakoon, en välitä. Roskapussit parvekkeelle odottelemaan pihatien puhdistamista lumesta, että pääsen roskikselle rollaattorin kanssa. Ruokaa on, hedelmiäkin, vettä hanasta. Mikäpä tässä ollessa. Ateneumiin meno säiden mukaan. No, jos lunta riittää loputtomiin, on ulos mentävä. Ei tämä ensimmäinen talvi minulla ole.
Katselin eilen ranskalaisen elokuvan, suomalainen nimi "Koskemattomat". Jähmetyin jo ensi metreillä sohvan nurkkaan, vaistoni kertoivat sen kannattavan. Moni leffan katsojista tietää juonen joka perustuu todellisuuteen. Musta mies ja valkoinen mies. Toinen rikollistaustainen velikulta ja toinen keski-ikäinen neliraajahalvaantunut mies pyörätuolissa. Olivier Nakachen ja Èric Toledano ohjanneet mestariteoksen vuonna 2011. Francois Cluzet pyörätuolissa Philippe Pozzo di Borgo-roolissa ja Omar Sy positiivista elämänasennetta noudattavana Drissinä, josta tuli Philippelle omaishoitaja ja ystävä.
Philippe oli viettänyt rauhallista ja tapahtumaköyhää elämää kotonaan sukulaistensa ja avustajiensa säälimänä miehenä. Rahasta ei ollut puutetta, vaan siitä ei ollut apua saamaan elämästä elämisen arvoista. Sitten pelmahti Driss työnhakuun paikalle ja Philippe ihastui tähän vallattomaan raakileeseen, jonka elämänasenne edusti kaikkea muuta kuin mihin Philippe oli tottunut. Alkoi uusi aika kummallekin.
Pyörätuolilla singahdettiin iloisen elämän pyörteisiin, riippuliidäntää, pitkiä kävelyjä, oopperaa Drissin kauhuksi, aterioita ravintoloissa eikä hituistakaan sääliä, leikinlaskua halvaantumisesta, naurua ja kiintymystä kummankin miehen taholta. Driss oppi vastuuntuntoa, hoitotaitoja, ylellistä elämää Philippen kodissa omassa huoneessa kylpyammeineen, jota Drissillä ei koskaan ollut ollut. Puhuttiin naisista, seksuaalisuudesta, elämästä yleensä. Philippe nauroi ja nautti Drissin, joka ei ollut aiemmin kokenut sivistyneisyyttä siinä määrin kuin nyt, seurasta.
Kaikki loppuu aikanaan. Driss lähti. Philippen elämästä tuli jälleen ikävää ja ilotonta. Mutta vielä Driss järjesti Philippelle yllätyksen. Hän tuli ja vei entisen hoidokkinsa ravintolaan, jonne oli kutsunut Philippen naisystävän, jota Philippe ei ollut koskaan tavannut kuin kirjeenvaihdon perusteella. Nyt naisesta tuli elävä. Philippen elämä ei ollutkaan enää Drissin lähdön jälkeen taas paikalleen jämähtänyttä.
Koska elokuva perustuu todellisuuteen, on sillä jatko oikeassa elämässä. Philippe on nykyisin naimisissa ja asuu perheineen Marokossa. Abdel Sellou (Driss), samoin naimisissa, Pariisissa, mutta miesten ystävyys jatkuu. He tapaavat toisiaan, eivätkä tule milloinkaan unohtamaan yhteistä aikaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti