Yö oli uneton, mutta mukavasti meni Agatha Christien seurassa Herkuleen urotyöt. Poirot istuskeli tohtori Burtonin kanssa kotonaan maistallen Château Mouton Rotschildia. Keskusteluaiheena Poirotin etunimi Hercule. Tohtori tahtoi tietää, mistä Hercule tulee? Päähänpisto vai äidin oikku? Miehille tuli siinä puheen edetessä mieleen klassisen kirjallisuuden Herkules, jota Poirot ei hyvin tuntenut, kun häntä ei liiemmin ole kiinnostanut klassikot. Hiukan Poirotia tuntui harmittavan tämä puoli hänen sivistyneisyydessään. Olihan Herkules kuuluisa sankari kaksinetoista urotöineen ja joka nostettiin jumalten joukkoon.
Poirotia alkoi kiinnostaa klassisen mytologian kaveri ja hän päätti suorittaa omalta osaltaan kaksitoista sankaritekoa eli ottaa tehtäväkseen selvittää tusinan verran vaativia ja vaikeita "urotekoja", joissa pääosaa näyttelisivät hänen kuuluisat harmaat aivosolunsa. Tämä oli kirjan alku ja minun kiinnostukseni heräsi heti jo senkin takia, että olen ollut aina kiinnostunut mytologiasta ja lukenut nuhjuuteen asti kaksiosaisen Alf Henriksonin Antiikin tarinoita, jonka ensimmäisessä osassa on kreikkalainen jumaluustarusto. Sen mukaan Herkules-Herakles sai alkunsa Zeun iskettyä jumalalliset silmänsä maalliseen vaimoon Alkmeneen. Ovela pääjumala otti Alkmeneen aviopuolison hahmon ja lähti täyttämään aviollisia velvollisuuksiaan. Siitä sai alkunsa Herakles, eikä pääjumalan vaimo Hera katsellut suopein silmin tapahtumaa. Herakles syntyi ja Hercule Poirotilla alkoivat työt.
Joskus kolmen maissa nukahdin lopulta ja nukuinkin sitten melkein yhteentoista. Ei haittaa, ei ohjelmaa tänään paitsi pyykinpesua koneella ja ehkä roskiskeikka. Herättyäni lukaisin Yeatsia ja poimin tänne pantavaksi seuraavan:
MIELEN ILMAPALLO
Kädet, tehkää tehtävänne:
tuokaa ahtaaseen suojaansa
mielen ilmapallo,
jota tuuli vie ja pullistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti