20. marraskuuta 2016

PAPERINENÄLIINOJEN KIRJO

Pyörryksissä olen jo niiden kymmenien jugurtti-, maito-,-piimä-, ja viilipurkkirivistöjen edessä kaupassa ja nyt olen pökertynyt siitä määrästä paperinenäliinoja, joita kaupataan. On silkinpehmeää, perhepakkausta, jojoba-balsamia, softia, ultrasoftia, raikasta mentholia, säästöpakkausta...  On kaksi- ja kolmikerroksisia. On pieniä paketteja taskuun mahtuvia ja niitäkin eri kokoja. Pitää tietää tarpeen määrä ja nuhan laatu ostaessaan paperinenäliinoja. Minä en ole mennyt halpaan niin sanoakseni, vaan nappaan semmoisia 100 kpl:een paketteja edes tutkimatta, ovatko softia tai ultrasoftia tai jotakin muuta. Nenäni on tyytyväinen kaikkeen ja niistäminen sujuu. Ihmettelen vain, mitenkä hemmotelluiksi me olemme muuttuneet paperinenäliina-asiassakin. Hukumme tähän yltäkylläisyyteen ja ainaiseen valintojen tekemiseen näinkin yksinkertaisessa asiassa kuin nenän niistäminen paperinenäliinalla.

Agatha Christie on pannut oikean Herakleen urotyön kuudenneksi, vaikka se Antiikin tarinoissa on  viides eli Herakleen tehtävänä oli erään Arkadian paikkakunnan vapauttaminen  ihmissyöjähirviöistä. joita kutsuttiin saman nimisen järven mukaan Stymfaloksen linnuiksi.

Christie kertoo Harold Waring-nimisestä alivaltiosihteeristä, joka vietti lomaa Herzoslovakiassa eräässä hotellissa Stemka-järven rannalla.  Waring oli kiinnittänyt huomionsa kahteen naiseen ja hänestä kumpikin näytti oudosti linnulta  koukkunenineen ja liikkumattomine kasvoineen, hartioillaan viitta, joka muistutti tuuleen levittäytyneenä linnun siipiä. Tästä alkoi Hercule Poirotin urotyö ahkerine aivosoluineen. Vielä oli jäljellä kuusi sankaritekoa, jotka Poirot oli itselleen luvannut selvittää, kuten Herakleekin omansa. Tässä kohdin kirjaa olen ja jatkan lukemista myöhemmin.

Enkä suinkaan ole hylännyt Yeatsiani, en. Viime päivinä itselleni uskollisena laitan tähän loppuun  hänen pienen runonsa.

TAKKI

Tein laulustani takin,
koristin ja kirjailin
sen vanhoin myytein
helmasta ylös kaulukseen.
Mutta narrit takin veivät,
tekeytyivät maailman silmille
niin kuin olisi se tekoa heidän.
Laulu, pitäkööt he takkini,
sillä uljaampaa on
paljaana kulkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti