Niin sakeasti satoi lunta, etten nähnyt ikkunasta kadun toiselle puolelle. Ja juuri olivat aura-autot käyneet, kuten yölläkin jyristivät talon ohi. En jaksanut valvoa ja odottaa USAn kohtaloa presidentin vaaleissa, mutta aamulla kuuden jälkeen olin jo paremmin asioista perillä.
Trump sai vaaditut valitsijamiehet ja ylikin. Niin hänestä tuli USAn seuraava presidentti ja Clinton hävisi, mutta taisteli kunniakkaasti. Heti alettiin spekuloida, mitä Trumpin valinta aiheuttaa maailmalle, Euroopalle ja Suomelle. Siinähän ihmetellään.
Eilen kävin roskiksella, koska pihatiet aurattiin ja lumisade laantui hetkeksi. Tänään sisällä, mutta huomenna aion kauppaan. On talvi taikka ei, kylmä taikka vari, en voi linnoittautua sisälle, vaan hommat hoidettava ja näin minä sen tahdonkin. Rollaattorissa aika isot pyörät, että puskee pehmeän pakkaslumen läpi helposti. Loskakeli ja paakkuuntunut lumi teettää jo enemmän työtä. Pyörätuolilla kulku oli yhtä piinaa ja joskus aivan mahdotontakin. Silloista kotikatua ei aina hetikään aurattu. Nykyistä kyllä. Jalkakäytävätkin hoidetaan. Yksi plussa Itäkeskukselle!
Olisikohan niin, että Jukka Viikilä kirjoittaessaan Akvarelleja Engelin kaupungista, olisi lukaissut Kalevi Pöykön C.L.Engel 1778-1840 ? On nimittäin niin samoin sanoin kirjoitettu muun muassa arkkitehdin pukeutumisesta. No, lainailenhan minäkin ja moni muu. Panenkin seuraavaksi yhden lainan Katri Valan runosta Lunta viimeisen säkeistön:
Lumi liehuu ruudun takana
kuin valkoinen sauhu.
Talven viileä haltiatar
astuu pehmeästi ohi.
Sen hämärät, hunnutetut silmät
vaikenevat auringosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti