HUOPATOSSUT

Juuri ennen lumisadetta ehdin kauppaan ja roskikselle. Muhkuraista oli kulku, vaikka aura käynyt. Mentävä oli. Toivottavasti rollaattori ei sano yhteistyötämme irti, kun koville joutuu. En pidä talvesta.

Helsingin Sanomissa pohditaan yhä, miten maailman käy, kun herra Trump tarttuu USAn ohjaksiin. Kaveri ei ole kuulemma ylen määrin kiinnostunut Euroopasta Baltian maineen. Aikoo rakentaa muurin Meksikon ja USAn väliin välttääkseen ne ihmiset, jotka havittelevat Amerikan eldoradoa. Muutakin uutuutta tiedossa, kunhan Trump pääsee remmiin. Tai sitten ei. Vanhaan malliin maltillisesti mennään. J lähetti sähköpostia Trumplandiasta ja kertoi vielä siellä olevan  rauhallista. HS kyllä kertoi kansan nousseen Trumpia vastaan mielenosoituksin.

Postitin Italian kirjeen ja kysyin Citymarketista taas sellaista, joka "ei kuulu valikoimiin". Minua aina onnistaa. Tästä tulikin mieleeni, että olen ostanut (en Citymarketista) kolmet tossut. Ennen joulua vielä yhdet, jos onnistun saamaan ne, joita alun perin olen kaivannut. Pehmeitä ja naisellisia, siroja ja sieviä. Nämä nyt ostetut ovat ehtaa espanjalaista huopaa! Kaukana naisellisuudesta. Kuin huopasaappaista leikatut terät ja vähän jalan rinnan päällekin jätetty huopaa. Lämpimät kyllä, mutta kolhot. Niillä nyt saapastelen hempeät yöpaidat päällä ja yhä mietin, mihin on kadonnut naisellisuus?

Helsinki-Seura tarjoilee jäsenilleen kaikenlaista venäläisyyttä Helsingissä 1800-luvulla. Kiinnostaa, mutta en mene. No, me olimme Venäjään liitettyinä, mutta keisarien armosta autonomisesti. Kuten olen monesti sanonut, pidän vuosisataa hyvänä suomalaisille. Oma raha, markka, sähkö, kaasu, rautatie Helsinki-Hämeenlinna, Engel, Fazer, Ekberg... Ei huono. Hyllyssä on pitkä rivi kirjallisuutta asiasta.

Nyt menen laittamaan salaatin, syön ja katselen samalla lunta ulkona.