RUUSU NAISILLE

Nyt sain tarpeekseni. Viime yö pelkkää yskimistä. Join kuumaa, koetin olla melkein istuma-asennossa. Varasin lääkäriltä ajan tänään iltapäivällä. Töölöön en jaksa lähteä. On niitä lääkäreitä täällä Itäkeskuksessakin. Pakko saada helpotusta. Muuten joudun yksikseni yskiskelemään vielä kauan.

Kansainvälinen naistenpäivä tänään. Hyvää Päivää meille. En tiedä, miten vietetään, että kadun tallaajakin saa ruusun tai hyvän toivotuksen. Jossain pidetään puheita ja naiset kuuntelevat. Juhlitaan, mitä naiset ovat aikaan saaneet. Ei liputuspäivä kuitenkaan. Viime vuonna taisin kirjoittaa miesten ja naisten tasa-arvosta, joka on loputon puheenaihe. Nyt tiedän tasa-arvon toteutuvan vuonna 2133. Sain kirjoituksellani myös muutaman anonyymimiehen takajaloilleen. Kommentoivat, että olin feministinen. Totta kai olin. Sehän oli jutun juju. Tänään en näihin puutu. Osoitan kunnioitukseni niitä naisia kohtaan, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi yhteiskunnassamme ja vaikuttavat yhä. Lujia, suoraselkäisiä, rohkeita naisia. Myös naisille, jotka ahertavat arjessa, lähimmäisiään auttaen, lapsiaan kasvattaen. Kiitos ja ruusu heille kaikille.

Aion lääkärikäynnin jälkeen, kun on mentävä kuitenkin apteekkiin, raahautua ostamaan paperinenäliinoja ja muuta tarpeellista. Sitten kotiin ja lepoon. On oltava ensi viikolla jämptisti kondiksessa, että pääsen Ateneumiin. Olisi noloa jälleen siirtää. M ei usko kohta minun olevan ollenkaan vakavissani taiteen suhteen. Mutta olen minä. Tämä on nyt tämmöistä Mr. Murphyn lakia, joka silloin tällöin  haittaa elämää.

Hyvää Naistenpäivää!