Vierailu eilen sujui hienosti ja hauskasti. Voileivät tekivät kauppansa kahvin kanssa. Juttelimme vaikka mistä. Tämmöiset visiitit ovat varsinaisia piristysruiskeita. Tänään lekotellaan ja sulatellaan. Ehkä kekkaloitsen yöpaidassa ja aamutakissa koko päivän. Otin pakkasesta lampaan potkan (valmiina ostettu) ja nautin lisukkeiden ja viinilasillisen kera. Olisikohan minttuhyytelöä jääkaapissa? Pääsiäinen päättyy. Seuraava arkipyhä vasta toukokuussa Helatorstaina. Silloin tuoksuu jo kesä. Toukokuu on hyvä kuukausi. Se on isäni ja minun syntymäkuu. Isää ei enää ole, mutta minä toivon mukaan vielä porskuttelen.
Mutta ensin on meillä kokonainen huhtikuu. Sekin hyvä kuukausi. Minulle se on kuukausi, jolloin menen museoystäväni M:n kanssa Kiasmaan. Kuten olen monesti blogissa maininnut, siitä on pitkä aika, kun olen siellä viimeksi käynyt. Ensi vuonna sinne tulee Ars 17-näyttely. Ars-näyttelyissä olen käynyt, kun ne vielä järjestettiin Ateneumissa. En muista, kuinka monessa olen ollut. Ars´it aloitettiin kuitenkin Suomessa joskus 1960-luvulla. Muovia, rautalankaa, metallia, vanhoja ompelukoneita, hetekoita eri muodostelmissa silloin hämmästyttivät. Tämäkö taidetta? Aion kuitenkin katsella avoimin mielin, ehkä ajattelen jo toisin nyt vuonna 2016. Ehkä minulle selviää nykytaiteen olemus.
Moderni taide on vanhempaa kuin nykytaide. Jälkimmäinen on luotu tässä ja nyt omana aikanamme, moderni aikaisemmin, jonkun mittapuun mukaan 1850-luvun jälkeen. Olen nauttinut joistakin, aika monistakin, modernin taiteen teoksista, Degas, Cézanne, Monet, Gauguin. Surrealismia vierastan. Salvador Dali. En pidä oikeana taiteena liioin sitä, kun taiteilija tekee esimerkiksi asetelman jonkun toisen ihmisen tekemistä esineistä, muoviastioista, rautalankakimpuista, metallitölkeistä. Ehkä muutan Kiasmassa näkemystäni. Menen mielelläni tutustumaan ja näkemään, miten ja missä tänään nykytaiteessa mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti