"TARTTIS TEHRÄ JOTAIN"

Taas kirjoitellaan vanhusten kotihoidosta. Sanoja, sanoja ja sanoja. Miten ne muuttavat tilannetta? Kauhulla ajattelen sitä vaihetta elämässäni, kun minulle ilmoitetaan, että tarvitsen apua kotona ja joudun kotihoidon piiriin. Minulla on monen vuoden kokemus kotihoidosta mieheni kanssa. Tiedän kuviot. Meillä ei voitu jättää "heitteille", kun olin omaishoitajan ominaisuudessa aina läsnä. Näin, kuulin, vaadin ja reklamoin. Miten sitten olisi käynyt, jos minua ei olisi ollut? Yksi tarina lisää suomalaisesta kotihoidosta. Yksi tarina yksinäisyydestä, hoitajien unohtamisesta tulla, yksi tarina lisää kodinhoitajista, joilla on aina "kiire seuraavaan paikkaan". Mutta laskua ei koskaan unohdettu lähettää. Laskutettiin jopa siitäkin, kun haettiin hoitajien omat pesuvaatteet pois mieheni kuoleman jälkeen. Sitä en maksanut ja teinkin siitä viimeisen reklamaation puolisoni kohdalla. Lasku mitätöitiin.

Entäs sitten tämä Valtteri-poika, joka saa tuta rasismia päivittäin? Satuin katsomaan tv-ohjelman. Bussi jättää pysäkille, kun hän seisoo siinä yksin. Koulukaverit mollaavat ihonvärin takia, nimittelevät ja väheksyvät. Mikä hitto meitä vaivaa? Ei Valtterikaan alle vuoden ikäisenä Suomeen ängennyt, vaan olosuhteet pakottivat uusien vanhempien luo. Aikamoinen miehenalku, kun tuli televisioon kertomaan kohtaamastaan rasismista. Presidenttikin kiitteli.

Sitten islaminuskoiset pääsiäistrullit palmusunnuntaina, lapsia hekin, saivat  Terhi Kiemungin (PS), kansanedustaja Lea Matinpään avustaja, takajaloilleen "muslimipenskojen" sekaantumisesta kristilliseen perinteeseen.  Ajattelee Kiemunki nyt mitä vaan, niin ei olisi tarvinnut avata suutaan edes kirjoittamalla mihinkään. Lapsiahan ne virpojat ovat. Ei heillä uskonto ole mielessä, kun "tuoreeks, terveeks" virvotaan. Mikä hiivatti meitä vaivaa? Lapset on jätettävä rasismin ulkopuolelle! Minua alkaa kyllästyttää koko rasismi. Ulkomaalaisia on meillä, tulee lisää ja niin on muuallakin. Sen kun sopeudutaan ilman sarvia ja hampaita. En minäkään tykkää, mutta en huutele, ilmeile, irvistele ja kasvatan itseni mukautumaan ja tottumaan. Ei tämä Suomi enää mikään takatuppula ole. Olemme kartalla.

Niin on Brysselikin. Terroristit hyökkäsivät kaupunkiin, kuolleita ja haavoittuneita. Pelkoa, kyyneleitä, järkytystä.  Voi tätä maailmaa, jossa elämme. Vihaa ja kostoa. Eikä loppua näy.