Nonnih, nyt on sivistystä nautittu ja hyväksi teoksi todettu. M ja minä olimme Ateneumissa. Rodinin pystejä kokonaisina ja torsoina, kipsivaloksina ja valmiina pronssisina. Oli siellä se "Runoilijakin" (Ajattelija) ihan pienenä ja sitten massiivisen suurena. "Suudelma" myös. Kaveri osasi veistää. Nyt minun on otettava selvää, olenko nähnyt vain unissani "Runoilijan" valoksen joko Ullanlinnassa, Eirassa tai mahdollisesti Kaivopuistossa. Vai onko valos totisinta totta. Sain Ateneumista nimen, jonka omistaja takuulla tietää.
Oikeastaan minua viehätti enemmän Ateneumin Japanomania-näyttely (kaikki kunnia Rodinille). Tarkoittaa, mitä kaikkea japanilaisuutta on ollut pohjoismaisessa taiteessa. Japanihan "avautui" joskus 1850-luvulla. Silloin alkoi vimmattu japanilaisen taiteen keräilyinnostus, eikä meidän Pohjolamme ollut pekkaa pahempi. Huippukausi ajoittui ajalle 1889-1900. Kakemonot löysivät tiensä suomalaiskotien seinille. Huonetta jakamaan sirot sermit.
Minua on aina miellyttänyt japanilaisuus ja eritoten sen taide. Vuonna 2000 rantautui Helsinkiin Japanin taidemaailma pienoiskoossa. Olin Annantalossa katsomassa Shugen nô-tanssia. En ollut milloinkaan aikaisemmin nähnyt "elävänä". Samoihin aikoihin Helsingin kaupungintaidemuseo (Meilahti), joka on nykyisin suljettu, järjesti mittavan näyttelyn japanilaisesta taiteesta. Ihastuin ikihyviksi zen-mestari Sesshûn (1420-1506) teoksiin. Maalaus ei aina tarvitse olla täynnä "tavaraa" laidasta laitaan, vaan riittää joskus kukkivan puun oksa, jolle on satanut lunta tai käkkäräinen mänty taustanaan vesiputous. Kevyttä ja hentoa, mutta silti vahvaa. Tätä näimme Ateneumissa.
Lainaan näyttelylehtisestä Oscar Wilden sitaatin "Koko "Japani" on eräänlainen luomus. Ei ole sellaista maata, sellaisia ihmisiä... Japanilaiset ovat yksinkertaisesti tyylin tila, hieno mielikuva taiteesta". Edelleen lainausta "Pohjoismaiset taiteilijat näkivät Japanin taiteessa tuttuja aineksia, kansallisten myyttien kuvausta sekä luonnonrakkautta". Vaikka meillä ei ole taianomaista Fuji-vuorta, niin Saana-tunturikin kelpaisi japonismin edustajaksi.
Menkää hyvät ihmiset Ateneumiin!
Seuraavassa tekstissä kerron, minne M ja minä menimme Ateneumin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti