21. maaliskuuta 2016

OLEN KAI ULKOMAALAINEN

Tein testin suomalaisuudestani ja hämmästyin. Olen vain 49% suomalainen. Eikä sukupuussani ole tiettävästi muuta kuin suomalaisuutta. Äitini oli kyllä lähtöisin suomenruotsalaisesta kodista, mutta sitä ei lasketa. En ole koskaan tykännyt esimerkiksi saunomisesta (sitä ei kysyttykään), vaikka mökillä se oli pakollista peseytymisenkin takia. Lenkkimakkaraa en syö, mutta sitäkään ei kysytty. Istuudun yleisessä kulkuneuvossa tai puiston penkillä vieraan ihmisen viereen, joka lienee ei-suomalaista. Tätä ei kysytty liioin. Mutta semmoisen suomalaisuuden huomasin itsessäni, etten kovin hanakasti aloita keskustelua ventovieraan kanssa, mutta vastaan kyllä hänen kysymyksiinsä mielestäni tarpeellisen kohteliaasti. Alastomana en keikaile vieraitten ihmisten edessä, en edes saunassa, jossa en omaa saunaa lukuun ottamatta käy. Suomalaiset kuulemma ovat mielellään alasti. Minusta ei siis olisi realityohjelmiin televisiosssa,  joissa kirmaistaan ilkosillaan puskissa ja yritetään elää luonnon ehdoilla. No, tunnustan kuitenkin olevani 100% suomalainen, sanokoon testi mitä tahansa.

Omissa blogitiedoissa on kohta "haun avainsanat" ja "kohde". Miten sitten minun blogini liittyy asiaan "pääskysen karkotus talon seinustalta"?  En ole koskaan moista tekstissäni pohtinut, eikä minulla ole ollut tarvetta karkottaa pääskysiä. Ampiaispesä mökin huussissa aiheutti harmia ja se otettiin aina muovipussiin asukkaineen päivineen, enkä ikinä kysynyt, mitä sille tapahtui. Tuskin kuitenkaan etsittiin sille sopivaa ja eläinystävällistä paikkaa jatkoasumiseen. Niin että tämä pääskysjuttu on aivan vieras minulle. Minähän tykkään pääskysistä. Olen kyllä joskus maalla ollessani (siis oikeassa maalla) todennut, että jos pääskysen pesä on kuistilla, jonka läpi kuljetaan, niin se kulkeminen on aikamoista venäläistä rulettia. Kaupunkilaisena se minua enemmän huvitti, mutta yritin olla sitä näyttämättä talon väelle.

Olen lähdössä kauppaan, mutta ensin pitää valita aurinkolasit. Ettei tule pukeutumisfibaa. Ne täytyy sointua asuun ja asusteisiin eli siis niiden pitää olla sävy sävyyn. Vaikka nykyisin se ei ole niin nokonuukaa, kun katselee katupukeutumista. Raitaa ja ruutua yhdistellään, ruskeat sukat mustissa kengissä ja joillakin miehillä jopa vitivakoiset, josta Lenita Airisto aina suuttuu. Lökäpöksyistä miehillä en tykkää. Niistä, jossa haara on jossain pitkälti polvien alapuolella ja niistä saa vaikutelman, että isompi vahinko on valunut housuihin. Tästä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta nyt minulla on tärkeä valinta suoritettavana. Aurinkolasit.



2 kommenttia:

  1. Kyllä suomalaisuudessa on niin monia ulottuvuuksia, että sitä ei tuollaisilla kysymyksillä kovinkaan kattavasti pystytä määrittelemään. Hangon ja Utsjoen välissä asuu melkoisen monenlaisia ihmisiä.
    Toivottavasti sait aurinkolasien valinnan suoritettua, että pääsit kauppaan!!

    VastaaPoista
  2. Marjatta. Testi lienee ollut leikkimielinen, mutta toisaalta, kun mennään tarpeeksi kauaksi, niin minussakin ehkä virtaa "vierasta" verta. Juu, ja pääsin kauppaan sopivin aurinkolasein. Tämä eleganssissa pysyminen on työlästä hommaa.

    VastaaPoista