ENNEN AJANLASKUMME ALKUA

Eilen illalla alkoi sataa lunta. Katulampun valossa se näytti kauniilta. Pakkasta pari astetta. Menin nukkumaan näky lumisateesta verkkokalvolla.

Kiasmaan meno aktuelliksi kuukauden kuluttua. Ollaan huhtikuussa toukokuu ovella. Ostin Ateneumista jääkaappimagneetteja. Pari Rodinia ja muutama kotimainen maalaus. Edelfeltiä ei ollut entuudestaan. Nyt on Pariisin Luxembourgin puistossa ja Gallen-Kallelan Palokärki tuo lisän muihin Gallen-Kallelan magneetteihin. C:llä on jääkaappinsa ovessa lähes sata kissaa, minulla parisen kymmentä taiteeseen liittyvää magneettia. Poikkeuksena helsinkiläinen ratikka ja Tallinnan Kolme sisarta-rakennus. Lisäystä oveen saanen Kiasman kaupasta.

Ilahdun aina luettuani uusista mullistavista arkeologisista kaivauksista maailmalla. Kun muut ikäiseni pikkutytöt pyysivät isiään lukemaan satuja, minä tahdoin oman isäni kertovan Tutankhamonista. Howard Carterin löydöstä vuonna 1922 Egyptissä oli kulunut muutama vuosikymmen ja siitä kirjoitettiin yhä. Nyt se on taas aktuellia, kun silloisen Tutankhamonin haudan uumenissa muhii uusi löytö, ehkä kuningatar Nefertitin hauta.

Japanilainen tiedemies Hirokatsu  Watanabe tutkakuvauksensa kanssa on päässyt tämän salaisuuden jäljille, jota vahvistaa vuonna 2015 Nicholas Reevesin laskelmat, että nuoren Tutankhamonin haudassa pitää olla muitakin kammioita. Järisyttävää, kun ajattelee näitä vuosituhansia sitten haudattuja henkilöitä lepäämässä arkuissaan. Tutankhamonhan hallitsi 1300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Isäni kertoessa minulle näistä asioista toivoin tulevani arkeologiksi. En tullut. Enkä huonon kärsivällisyyden omaavana olisi ikinä pystynyt kykkimään kuukausikaupalla pienen sudin kanssa jonkun haudan partaalla ja puhdistamaan repaleista luun sirua. Toista olisi todellakin ollut päästä suoraan hautakammioon ja nähdä kaikki koskemattomana yhdessä rytäkässä. Nyt seuraan jännityksellä, ovatko herrat Watanabe ja Reeves oikeassa tutkimuksissaan.