KALKIT POIS

Oireet viittaavat flunssan tuloon. Aivastuttaa, hiostuttaa, viluttaa eikä kahvi maistu. En viitsinyt eilen edes pukeutua yöpaitaa enempään. No, aamutakkiin. Tein laihan salaatin ja pakotin itseni puhdistamaan kapselikahvikoneen kalkista. En edes muistanut, missä siinä on se pikkuinen laatikko, jossa on pikkuisia työkaluja. Jossain se pitää olla, jupisin. Lopulta kynsi osui ja sain vedettyä laatikon auki. Ohjekirjaa seuraten tein kaiken vaihe vaiheelta kalkin poistamiseksi. Koneen ilmoitettua työn olevan valmis, kuorin klementiinin ja menin pitkäkseni. Inhoan muuten niitä pieniä lappusia, joita liimataan hedelmien kylkiin. Revin yleensä kaikki Bruñot irti.

Luin Eino Leinon (eri sukua) kirjan loppuun. Leino antaa ymmärtää, että ryypiskely on ollut merkittävä osuus kirjailijoilla. Jollakin jopa joihinin ravintoloihin porttikielto häiritsevän käytöksen takia. Minäkin kerran jouduin seuraan erään lausujan ja pikkuserkkuni kanssa. Lausuja oli erikoistunut Eino Leinoon (siihen suureen Leinoon) ja saatuaan muutaman mieltä kohottavan, alkoi lausunnan Oli ammattilainen ja  hyvä lausuja, mutta muut vieraat ravintolassa eivät osanneet E:n ulosannista nauttia. Jouduimme lähtemään. Niin että olen minäkin saanut omakohtaisesti osallistua boheemien illan viettoon. Juomisesta huolimatta runot on runoiltu ja proosakin paperille saatu. Eino Leino oli kovassa ryyppymaineessa, mutta silti teki työnsä motteettomasti jopa juovuksissa. Kirjoitti koko tuotantonsa käsin ja vaikka neuvoa antavia oli otettu, käsiala oli selkeää ja luettavaa.

Seuraavaksi haikailen Märtha Tikkasen kirjaa. En ole yhtäään lukenut. Hyvällä omalla tunnolla voin kirjakauppaan marssia. Sain keskeneräisiä luettua muun muassa Hotakaisen Buster Keatoninkin. Kannessa on "Kivikasvon" kuva. Charles Chaplin on Keatonista sanonut "Kaikki mitä hän teki, rutisee, huojuu ja kitisee".