Ei huono ostos, ei! Eino Leinon (ei edelleenkään se Eino Leino) Kirjailijoiden Helsinki. Olen ilmeisesti äänikirjana sitä kuunnellessani nukkunut koko kirjan ajan. Sieltä täältä on kuitenkin jotain tarttunut uinuvaan alitajuntaani. Mukava lisä Helsinki-kirjojeni hyllyyn.
Sitä on tultu kuka Kuopiosta, kuka Oulusta tai Hämeenlinnasta, Tuusulasta, Turusta Helsinkiin sydän täynnä toivoa ja odotusta kirjailijan uralla. On rustattu muutama runo, kirjoiteltu paikallislehtiin ja mielen palo koko ajan kohti jotakin suurempaa. Helsingissä oli mahdollisuus. Oli sen lisäksi huviakin, ystäviä. Siihenkin aikaan istuttiin joko kavereiden kämpillä tai ravintoloissa, keskusteltiin ja ryypättiin. Kuten tänäkin päivänä. Vuonna 1924 perustetussa Kosmoksessakin kokoonnuttiin Kämpin ja Kappelin lisäksi. Eikä kaikilla Helsinkiin tulleilla ollut rahaa Kämpin tai Kappelin plyyssituoleille 1800-luvulla. Ilmari Calamnius, joka myöhemmin haukkui Helsingin pataluhaksi tultuaan huonosti kohdelluksi perheineen, viihtyi tuolloin Helsingissä. Vaihtoi nimensäkin Kiannoksi. Suomen kieli oli hyväksytty ja sitä puhuttiin jo enemmän kuin ruotsia.
Leinon kirja ei olekaan mikään pokkari. Kovakantinen Gummeruksen kustantama ja tämä minun on toista painosta vuodelta 2013. Huono pideltävä vuoteessa. Minusta se on hyvä paikka lukea yleensä. Isänikin luki ääneen vuoteessa. Jos oli minulle mieluinen kirja valkoisten länttien Afrikasta, kiipesin vanhempieni keskelle kuuntelemaan. Ehkä siksi äänikirjat ovat olleet mieleeni. Muistot! Ja Afrikka-kirjojen takia suunnittelin arkeologin tai tutkimusmatkailijan uraa. Ei tullut.
Jo kolmas yö, kun turvauduin unipilleriin. Kapinoin valvomista vastaan. Vaikka en seuraavana päivänä aivan kuolemanväsynyt ole, niin kuitenkin hiukan vetämättömissä. Enkä usko pitkäaikaisten valvomisten olevan terveellistäkään ihmiselle. Haluaisin päästä johonkin tutkimukseen. Pystytäänkö selvittämään, mistä unettomuus johtuu?
Otavamedialle ei sitten riitä mikään. Nyt pitäisi tilata Suomen Kuvalehden lisäksi digipalvelu verkossa, jossa on ekstrajuttuja, videoita, animaatioita, grafiikkaa ym. Ja tämä kaikki "ainutlaatuisella tavalla". Minulle riittää vain se lehti, kiitos.
Loppiainen huomenna ja minulla se tarkoittaa että joulu pois. Riisun kuusen ja kaikki tilpehööverit, panen ovikranssin kaappiin. Vuoden kuluttua taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti