Eilen minulla oli pitkä keskustelu Itäkeskuksen Herkun pomon kanssa. Purnasin. Totta kai. Hän olikin yllättäen monesta asiasta kanssani samaa mieltä muun muassa siitä, että on hullua ja turhaa pitää kauppoja auki 24/7. Vartiointi ja sähkö maksaa, palkkakustannukset lisineen... Paljon on oltava asiakkaita, että yötyö kannattaa. Kysyin, miksi Herkun juustohyllyt törröttävät usein tyhjinä? Kun tavara loppuu, odotellaan sen loppumista muistakin ketjun kaupoista ja tilataan kaikkiin yhtaikaa. Cantadou-piparjuurituorejuusto jälleen ei-oossa. Kaveri oli erittäin ystävällinen ja antoi tyhjentäviä selityksiä. Onnittelin häntä siitä, että Itäkeskuksen Herkkuun tulee jättiremontti. Sen jälkeen se näyttää samanlaiselta kuin Aleksanterinkadun Herkku. Olenkin ihmetellyt, miksi Itäkeskus jätettiin remontoimatta, mutta ajattelin myös, että moni asia täällä jätetään, niin miksi ei Herkkukin. Asia korjaantuu, jippii!!!
Kerroin rehellisesti olevani kaiken kaikkiaan pahoillani siitä, että Stockmann luopui kirjojen, elektroniikan, lelujen ja nyt ruoankin myymisestä ja pirstaloittaa itseään aivan varmasti lisää. Kuten olen monesti sanonut, Stockmannista tulee aikaa myöten tavallinen kauppakeskus, joita meillä on aivan riittämiin. Ja lisää pykätään. Herkun pomo oli tässäkin asiassa samaa mieltä kuin minä. No, sivusimme niin ikään Stockmannin nykytilaa ja taisin vetäistä keskusteluun mukaan sen kuuluisan lehmän hännän. Toivon koko sydämestäni Itäkeskuksen Herkulle hienoa tulevaisuutta, maksavia asiakkaita niin että tappiot muuttuvat voitoiksi. Sitten minäkin käyn siellä mielelläni.
Dallasin Suomalaiseen. Olen joskus vuosia sitten kuunnellut puolison kuuntelulaitteella äänikirjan Eino Leino (ei se E.L.) Kirjailijoiden Helsinki. Ostin nyt oikeana kirjana. Silloin kuunteleminen jäi usein kesken, koska kuuntelin nukkumaan mentyäni. Aina kävi niin, että nukahdin ja lukija luki korviini, jotka eivät kuulleet. Piti luovuttaa laite takaisin näkövammaispalvelu Iirikseen mieheni kuoleman jälkeen. Tilasin hänelle kuukausittain äänikirjoja, joita mielellään sairautensa aikana kuunteli. Sillä lailla minä äänikirjoihin tutustuin. Annan niille täyden hyväksyntäni.
Eino Leinon kirja, kuten nimikin kertoo, käsittelee helsinkiläisten kirjailijoiden eloa ja oloa Stadissa. Pentti Saarikoski on kuulemma kiivennyt Johnneksen kirkon torniin. Tämän kohdan olen aivan varmasti nukkunut.
Kirpakka pakkanen oli minua ulko-ovella vastassa. Ensin vein roskat ja sitten ripeästi kauppakeskukseen. ALEja siellä ja täällä, mutta ei tungosta. Rahat tuhlattu jouluun? Suomalaisessa Kirjakaupassa sain olla pitkän aikaa rauhassa, ennen kuin tultiin kysymään kirjan takakantta lukiessani "voinko auttaa?" Takakannen lukemisessako?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti