24. tammikuuta 2019

JÄLLEEN LUKEMISTA VAILLA

Eilen emme menneet jumppaan ollenkaan. Minä olin taas valvonut, ja olo oli sen mukainen. Tuntui kuitenkin niin mukavalta jäädä kotiin ja katsella lumisadetta ikkunasta. Iltapäivällä vasta virkistyin nukuttuani päivällä tunnin pari. Laitoin lounaan ja tiputtelin uudenmakuista kapselikahvia, jota ostin eräänä päivänä. Kahveissa on samanlaisia makumääritelmiä kuin viineissä, mutta minä saan huonosti maistettua eroja. No, suklaan, vaniljan ja karamellin makunystyräni havaitsee.

Muutama sivu enää Kyrön uutta Mielensäpahoittajaa. Tv-ohjelmassa "Kinnus-Heikki" oli Mielensäpahoittajan hahmossa  tutustumassa e-urheiluun Jäähallissa. Hän ei oikein urheiluksi moista mieltänyt, että koko ajan istutaan ja pelataan sähköisesti. Shakki on myös urheilua ja vaikka isäni oli shakkimestari, niin en oikein ymmärtänyt pelin urheilullisuutta. Istumista se shakin peluukin on. Paitsi silloin ei kaikilla pelaajilla, kun on simultaanipeli menossa.  Toiset pelaajat istuvat lautojensa takana ja vastapelaaja siirtyy laudalta toiselle ja tekee siirron. Tämä pelaaja ei yleensä istu. Jos on pikasimultaani, silloin vastapelaaja melkein juoksee laudalta toiselle ehtiäkseen tietyn ajan kuluessa tehdä matteja.

Sen verran pidin blogin kirjoittamisesa eilen paussia, että olen saanut Kyrön kirjan päätökseen. Myös Vadénin Linkola-kirjan sekä hätäpäissäni hyllystä nappaamani Vilho Nenosen Tavattiin Brondalla. Bronda oli kirjailijoiden ja taiteilijoiden kokoontumispaikka, joka sulki uksensa vuonna 1949 Eteläespa 20:ssa. Tarinoita boheemielämästä, totta ja tarua. Vilho Nenonen (synt.1896) on ollut Helsingin Sanomissa toimittajana, kansakoulun opettajana, lehtien avustajana, kirjoitti kirjoja ja näytelmiä. Tavattiin Brondalla-kirjan hän kirjoitti 85-vuotiaana kirjan alkulauseen (nimiösivu?) mukaan.

Nyt sitten olen jälleen kerran lukemista vaille. Ei kuin kirjakauppaan.Hemingwayta olen lukenut, mutta en Kuolema iltapäivällä. Olin sen aikeissa ostaa, kun kirjakaupassa olin, mutta jätin. Härkätaistelua en ole "elävänä" koskaan nähnyt. Espanjan televisiossa kyllä ja olen joillakin tyhjillä areenoilla käynyt muun muassa Rondassa. Esitystä en ole ollut halukas näkemään. En voisi livenä katsella eläinrääkkäystä. Tuntui aika hurjalta jo olla areenallakin, jossa ei mitään tapahdu. Näin mielessäni härän niskassa olevat peitset ja banderillot. Sen kauhua täynnä olevat silmät. Joissakin Espanjan provinsseissa härkätaistelut ovat kiellettyjä. Hyvä niin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti