Kirjoitin tänne kantani sekä Ruotsin "kuninkaallisten" olemisesta Prisman asiakkaana, mutta kirjoitus meni jonnekin sfääriin menojaan kuten myös mielipiteeni Huckleberry Finnin suomennoksista, joissa on kieltä siistitty ja minusta pilattu Twainin tekstiä. Sen verran palaan kadonneisiin teksteihin, että minusta on epäkunnioittavaa panna Ruotsin "kunkkuperhe" iloitsemaan Prisman halvoista hinnoista. Helsingin Sanomissa keskusteltiin mainoksen sopivuudesta jälleen kerran. Miten olisi, jos tasavallan presidentin ja puolison imitaatiot mainostaisivat K-marketin lihatiskiä?
Mitä tulee Huckleberry Finnin nigger-sanaan, niin se oli yleistä 1800-luvun Amerikassa. Tästäkin HS:ssa. Monissa suomennoksissa on Twainin tekstiä räävitty ja kelvolliseksi muutettu kuhunkin aikaan sopivaksi. N-sanat pois ja nekin, jotka hituistakaan viittaavat rasismiin. Onko se enää Huckleberry Finniä ja Mark Twainia? Miten joku voi loukkaantua sanoista, jotka ovat pari sataa vuotta sitten olleet yleisiä?
Olin Suomalaisessa Kirjakaupassa. Ostin Tuomas Kyrön Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja ja Petri Tammisen Suomen historia. Ostin minä muutakin muista kaupoista, mutta ostokseni ei ketään kiinnosta. Kirpakka oli pakkanen, ja niinhän se ollakin pitää tammikuussa Suomenmaassa. Tuomas Kyrö sanoo Mielensäpahoittajan suulla: "Nyt meteorolookit ja iltapäivälehdet juhlistavat hellejaksoja, vaikka niihin kuolevat sadot ja eläkeläiset. Lämmintä ja valoisaa pitäisi olla, vaikka asutaan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä eikä Joonianmeren rannalla." Suomalaiset ovat jostain syystä unohtaneet, että meidän neljään vuodenaikaan kuuluu se talvi ja talvella on pakkasta ja kylmää. Vielä ei ilmastolämpeneminen ole talvea pannut pois.
Kyrön Mielensäpahoittaja on alkanut pitää plogia. Sen myötä hänestä tuli kuuluisa ja hänen perheellisiä lapsiaan nolottaa, kun koko maailma tietää kaiken Mielensäpahoittajan arjesta ja pyhästä. Paikallislehti lopetettiin ja blogin kirjoittaminen korvaa yleisönosastoon lähetetyt tekstit. Niitä oli hänellä 315 kappaletta. Minä olen elämäni aikana lähettänyt Helsingin Sanomiin kaksi, joista toinen julkaistiin. Se, että ei toista, latisti intoni osallistua sitä kautta ja niin minäkin ryhdyin kirjoittamaan blogia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti