Matti Rämön kirjassa olen jo Turkissa, joka oli tämän himopyöräilijän päämääräkin. Lähti Suomesta Baltian kautta Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Transnistriaan, Georgiaan ja polki lopulta Istanbuliin. Kirja on matkakuvauksen lisäksi ylistys pyöräilylle. Rämö kertoo kiehtovasti paikkojen historiaa. Antaa ymmärtää myös miten helposti mies kulkee viikkotolkulla polkupyörän satulassa yöpyen teltassa ja joskus hostellissa. Rämö on tottunut pyörämatkailija. Ei hätkähdä mistään. Sopeutunut kulkemaan ihmismassojen keskellä sekä suuressa autiudessa huonoilla teillä vuoristoissa ja laaksoissa, pikkuteillä ja rekkojen jaloissa isoilla.
Eilen piti panemani tauluja seinille. En pannut. Helmikuussa tulee vuosi täyteen tässä asunnossa ja taulut yhä paketeissa muuttomiesten jäljiltä. Ehkä jonain päivänä. Nukuin yllättäen yön hyvin ja ilman pilleriä. Olen jo pitemmän aikaa kokeillut näin ja sitten valvonut, jos en saa unta. En ole vuoteessa,vaan puuhastelen kaikenlaista. Miksi kummassa vuoteessa, jos en saa unta?
Tänään aion roskiselle. Monta päivää olen ollut sisällä. Ensi viikoksi on kertynyt taas ostettavaa. Lähdettävä ne hoitamaan. Sisällä olosta huolimatta olen yhteydessä ystäviini. Sähköposti kulkee kahteenkin Espanjan kaupunkiin samassa provinssissa kuitenkin. On puhelinkin ja kaikki. Ikkunassa lämpömittari kertoo pakkaslukemat ja almanakka talven kulun. Ruokaa on hamstrattuna. Hedelmäpuoli alkaa huveta vähitellen. Pärjään ensi viikkoon hyvin. Ja luettavia kirjoja on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti