Kun blogissa kertoo lukeneensa kirjan, siitä pitäisi jotain sanoa paitsi sen, mistä kirja kertoo. Näin se menee oikein. Ei minun kohdallani. Minä vain luen kirjan ja sitten kerron sen lukeneeni. Siinä kaikki. Kuitenkin kirja joskus antaa miettimisen aihetta, joskus jopa saan lukuelämyksen. Pidän nämä asiat itselläni.Yritän silloin tällöin hehkuttaa, mutta aika kehnoin tuloksin. Joskus olen kirjaan niin pettynyt, että panen sen vähin äänin hyllyyn. Jonkun kirjan lukeminen kestää iät ja ajat. Se taas johtuu siitä, että luen montaa yhtaikaa. Juonet voivat mennä sekaisin ja joku kirja on aloitettava aivan alusta saadakseni tietää, mistä se oikein kertoo. Ei ehkä kaikkein hedelmällisin tapa lukea.
Nyt luettuani Matti Rämön kirjan, siirryin kiltisti takaisin Linkolaan. Panin sen syrjään ja jatkoin kauan sitten aloittamani Arundhati Royn kirjan lukemista. Colin Dexterin teos on suorastaan pölyn peitossa. Kauan on inspector Morse saanut levätä ja Katie Fforden The Christmas Stocking ei ole oikeastaan alkua pitemmällä, eikä kai ajankohtainenkaan. Ehkä jatkan ensi jouluna. Pitää mennä kirjakauppaan.
K soitti. Olin juuri aikeissa aloittaa lounaan valmistamisen ja minulla oli jo nälkä. Ennen lounasta en nauti mitään muuta kuin aamulla kahvin. Tänään vielä ennen aamun valkenemista. Juttelimme hetken ja tämä tarkoittaa, että hän juttelee ja minä kuuntelen. Hän kertoi Saija Varjuksesta ja tämän sairaudesta. Mietin kuumeisesti, kuka on Saija Varjus? "Tangokuningatar, etkö tiedä?" Tiedän joitakin Euroopan maitten kuningattaria, mutta en tangoalalta. Tiedän myös pelikorttien kuningattaria, sillä pelaan usein pasianssia. Niin ja kesähevoseni kauan sitten oli ravikuningatar. Nyt tiedän myös tangokuningatar Saija Varjuksen. Tuli sekin reikä täytettyä. Kukin näistä tärkeä kuningatar omalla alallaan.
Tänään on ollut hyvin laiska päivä. Nippanappa jaksoin suihkuun ja mekon päälleni, sijata vuoteen ja katsella ikkunasta, minkälaista ilmaa pitelee. Ja nyt menen laittamaan suklaaespresson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti