Kuuntelin päivänä muuanna Irwin Goodmanin laulun Ryysyranta. Kuulemisen inoittamana kiipesin taas kirjahyllylle ja otin Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi-teoksen (Otava 1946). Milloinkaan en ole sitä lukenut. Elokuvan nähnyt, jossa Heimo Lepistö tekee Jooseppina loistavan työn. Kirjan alussa kuvataan niin Rämsänrannan tönöä Petkel-kylässä, Petkeljärven töyräällä kuin itse Jooseppia. Näin edessäni koko ajan Heimo Lepistön Jooseppi Kenkkusena. Hänellä on "taiteellisesti roikkuvat ryysyt ja sukkela suu". Kiinnostuin kirjasta ja Kiannon tekstistä. Olen lukenut katkelmia Kiannon tuotannosta ja tänne blogiinkin vuonna 2011 kirjoittanut hänen ajatuksensa Helsingistä "Kirottu rakastettu Helsinki". Nyt tutustun Jooseppiin, "harmajan, pahanpäiväisen ihmispesän" isännän, hänen vaimonsa ja lapsikatraansa tarinaan.
Vietin eilen yöpaitapäivää ja totaalisesti pitkästyin. Odotin iltaa ja tanssimista tähtien kanssa. Yksi pari pudotettiin leikistä pois ja heti alkoi spekuloiminen, menikö häätö oikealle parille. Minusta nimittäin meni. Tänään yöstä toettuani ja saatuani itseni ihmisten-ilmoille-kuntoon lähden kiireesti asioille, joita teen vaikka tikusta. Huominen vesijumppa on epävarmaa, kun K:lla on lääkärin kanssa tapaaminen. Lupasi soittaa.
Tuijotin eilen lattialla vielä pakkauksissa muuton jälkeen olevia tauluja ja ihmettelin, koska ne oikein saan seinille? Grafiikkaa olen antanut reippaasti pois, mutta jäljelle jääneet eivät kuitenkaan tähän kämppään mahdu. Vaikkakin minusta ei koskaan näytä hullummalta, kun tauluja on päällekkäin ryhdikkäissä riveissä. Kaksi taulua olen saanut keittiöön naulattua, eivätkä alareunasta kuitenkaan ole tasan. Harmittaa ja silmään särähtää. Minulla ei ole kärsivällisyyttä maltilliseen suoritukseen.
Nyt on lattemukikin jo tyhjä, jotta ei ole verukkeita enempään laiskotteluun. Suihkuun ja ulos menoon tarvittavat toimenpiteet. Sitten olen valmis. Uusi päivä, viikko ja vielä kuukausikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti