En voi sille mitään, että olen koukussa kaikkeen matkailuun liittyvään, niin kirjoihin kuin tv:n matkaohjelmiin ja jopa eri maitten ruokiin. Nyt nautin Teemalla ties kuinka monennetta kertaa brittitoimittaja Michael Portillon junamatkailusta. Ensin Sofiaan, josta Turkkiin ja Istanbuliin. Ennen Portillon matkaa on muun muassa Mika Waltari kirjoittanut Turkista ja Istanbulista. Istanbul on monia kiehtonut. Niin minuakin.
Vaan en ole siellä koskaan ollut. On kuitenkin kaupunki, jossa olisin tahtonut käydä ja nyt onnekseni Portillo minut sinne vei. Idän eksotiikka on ollut aina mieleeni, värit, tuoksut, moskeijat, minareetit, basaarit, kaikki se erilaisuus on minuun kolahtanut. Olihan Istanbul puolison ja minun suunnitelmissa useinkin, mutta aina suuntauduimme muualle. Sitten yhtäkkiä tulikin aika, kun mitään suunnitelmia ei enää voinut toteuttaa. Nyt nojatuolimatkailen ja luen matkakirjoja. Olen kiitollinen, että olen voinut/saanut matkustella jo pikkutytöstä lähtien aika monessa maassa.
Tänään lähdin reippaasti ihmisten ilmoille. Postitin Italian kirjeen ja ostin ranskalaista Cantadou-piparjuurituorejuustoa, jota rakastan. K soitti juuri silloin ja löimme lukkoon huomisen vesijumpan. Pasteerailin niin Eastonissa kuin Itiksen kauppakeskuksessakin. Monet myymälätilat Eastonin ja Itiksen välillä tyhjillään. Romanirouva möi pöytäliinoja käytävässä ja Jehovan todistajat jakoivat jumalansanaa. Kansaa liikkeellä pilvin pimein, kuka minnekin menossa tai vain pasteerailemassa. Muistin pesulan kohdalla, että voisin viedä yhden ulsterini lyhennettäväksi, niin tulisi sitäkin käytettyä. Ehkä jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti