Näin on sanonut Aleksis Kivi. Tänään on hänen päivänsä. Minä tykkään Kiven teksteistä. Siteeraankin hänen sanomisiaan silloin tällöin, niin kuin moni muukin Kivensä lukenut. Tämäkös harmittaisi August Ahlqvistiä, joka piti Kiveä "häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa". Sitten vielä tämän "häpeäpilkun" kunniaksi vedetään aina 10.10 Suomen lippu salkoon!
Vedessä taas eilen. Kävelin jo tottuneesti märkään elementtiin ja poljin ahkerasti tunnin ajan. Ihokaan ei enää "rusinoitunut". Edelleenkään en ole ystävää riisumisten ja pukemisten, suihkuttamisten kanssa. Ehkä totun siihenkin. Haastattelin henkilökuntarouvaa, joka kertoi hallin vetävän yli tuhat veteen haluavaa päivittäin. Illat ja iltapäivät varsinkin työteliäät. Altaissa tungosta.
Käyttämäni luontotie uimahalliin on jo kovasti syksyinen. Pudonneet ja punertuneet vaahteranlehdet kahisevat jaloissa somasti. Vedän keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja elämä tuntuu mukavalta. Kehuin uutta harrastustani R:lle, joka soitti illalla kaukaa eteläiseltä Pohjanmaalta. Oli kesällä ollut Saarenmaalla ja ylisti sen kauneutta ja ystävällisiä ihmisiä. Puhuimme ihmisen hiilijalanjäljestä, muitten maitten ruoista, emmekä unohtaneet Georg Otsin "Saarenmaan valssia". Tunti kului rattoisasti.
Tänään taas kotona. Amos Rexiin ehkä huomenna. Toisen kerran sitten K:n kanssa, jos hän haluaa. Loppuviikon Seurahuonetta varten on oikein tälläydyttävä. Minua hemmotellaan: haetaan ja tuodaan autolla. Viikko näyttää ihan kivalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti