29. lokakuuta 2018

PUHUIN PALTURIA

Päin seiniä sanoin eilen, että TTK saa sunnuntaina mennä ihan miten sattuu. Ei tokikaan. Ankarat treenit viikolla ja huippuesiintymisiä oikeine liikkeineen, taivutuksineen ja rytmineen. Anteeksi väärä informaatio.

Kyllä tanssi on hieno taidelaji. Tulee suorastaan kaiho omia vaatimattomia tanssimisia. Voi niitä aikoja! Stadin Slangi järjestää joskus jortsuja ja olen jo kauan, kauan aikonut mennä katselemaan, mitä siellä tapahtuu. Saamaton olen. Kuulin K:lta, että metro lakkaa iltaisin kulkemasta klo 23. Tuntuu aivan liian aikaiselta. Teatterista tuskin ehtisi ja jos ilta venyy, täysin mahdotonta. Bussi kuulemma ajaa ja kiertää ties mistä ennen omaa pysäkkiä. Taksi? Jäänee harkintaan. Jos asuisin siellä missä ennen, kaikki olisi paljon helpompaa (äänessäni lievää katkeruutta). Voisi vaikka apostolin kyydillä.

V. Tarkiaisen analyysi A. Kiven Veljeksistä alkaa olla lopussa. Kiven huumoria ylistetään, jota Ahlqvist ei koskaan huomannut. Ahlqvist ryttäsi Kiven ja hänen tuotantonsa aivan kokonaan. Ihan kuin mukana olisi myös henkilökohtaista kaunaa. Me muut olemme ihailleet ja ihailemme Kiven hersyvää, ainutlaatuista kieltä, omintakeisuutta, proosaa, joka joskus on kuin runoa.

Mitäs sitten siirryn lukemaan? Tarjolla keskeneräisiä yöpöydällä. Kafka ja Sartre odottavat innostustani.  Dexterin Inspector Morsen rikoksen ratkaisu vielä tietämättömissä. Voisin kurkata lopun. Eikä vielä ole selvinnyt sekään Michael Boothin kirjasta, mikä mukamas tekee meistä skandinaaveista melkein täydellisiä. Yöpöydällä riittää lukemista. Ja kuitenkin tekee mieli mennä taas kirjakauppaan.

Sen vähän, mitä nukuin, olin unessa tanssimassa. Kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti