Taidan olla aika kevythenkinen ihminen. Luen vain helppoja kirjoja, kepeitä kirjoja. Ei tarvitse ajatella, pohtia syntyjä syviä. Tämän olen jo ajat sitten itsessäni huomannut, vaan en ottanut puheeksi. Isäni kutsui minua "päiväperhoseksi". Ei ehkä ajatellut lukutottumuksiani, vaan enemmänkin kuinka kepeästi otin elämän. En ollut murehtijatyyppiä. Ei ollut huolta huomisesta. Silloin.
Mieltymykseni kevyeen kirjallisuuteen tarkoittaa, että luen mielelläni iloisia kirjoja. En millään jaksa syventyä kirjaan, jossa pohditaan otsa kurtussa yhteiskunnan epäkohtia, poskelleen menneitä poliittisia ratkaisuja. En halua lukea avioerojen aiheuttamista traumoista elämän hajottua ja mentyä persiilleen. Kuolemiset pelästyttävät ja alkaa ajatella omaa loppuaan. On kirjoja, miten selvitä vakavasta sairaudesta tai olla selviämättä. Ei kiitos. En lue niistä edes kampaajalla juorulehdistä. Sotakirjat ovat miesten kirjoja. Historiaa. On uusia sukupolvia, jotka eivät tiedä oikeista sodista yhtään mitään. Luulevat sotia käydyn ja käytävän kuin elokuvissa olohuoneen nurkan ruudussa ja miesten pian taas hetken kuluttua tai seuraavana päivänä tokenevan tappelemaan entistä ehompina.
Tykkään dekkareista ja iloisten ihmisten elämäkerroista, matkakirjoista, joita kirjoittavat positiiviset ihmiset mukavista kokemuksistaan. En pidä menetyksistä. Menestyksistä kyllä. Rakkausjutut? Joskus kyllä saattaisin vähän kyynelehtiä ikilemmmestä kuunnellessani, jos rakkautta olisi vannomassa Tauno Palo tai George Clooney, Teräsmies, Miika Nousiainen, Kevin Costner, Jukka Viikilä, Robin Hood, Hugo Simberg, Humphrey Bogart, yks Ari, Indiana Jones, Markus Heikkerö, 007, Zorro, Anthony Hopkins, Kari Hotakainen, Lord Byron tai Lassie.
Jaan tunnekuohusi kun rakkautta vannovat nämä: Tauno Palo, George Clooney, Robin Hood, 007 = Sean Connery, Humphrey Bogart, Zorro ja Lassie :).
VastaaPoistaMutta sotakirjat eivät ole vain miesten kirjoja. Sota koskettaa kaikkia sukupuolesta riippumatta. Riippuu tietenkin siitä miten niistä kirjoitetaan. Tuntematon sotilas kai on sotakirja, mutta yhtä paljon se on 'ihmiskirja'. Minä panen toivoni naisiin sotien lopettamisessa tai vähentämisessä, naisissa on enemmän rauhan potentiaalia kuin miehissä - pahasti yleistäen. Kunhan vain päästään enemmän neuvottelupöytiin, päättäjiksi.
Kiitos kommentista, Leena Laurila. Olen minäkin Tuntemattoman lukenut, mutta periksi en anna: miesten se on. Ei se tarkoita, että ei naisihminenkin voisi lukea. Kuinka monta sotakirjaa on nainen kirjoittanut?? Neuvottelupöytiin nainen, kun sotia aiotaan? Ei onnistu. Nainen vaietkoon seurakunnassa jne. Niin se on.
PoistaJaahas, noinko sanoisit esim Elisabeth Rehnille? Hän on ehkä suomalaisista naisista lähimpänä ollut noita pöytiä. No, onneksi ajat muuttuvat ja nuorissa naisissa on paljon pontevia, jotka eivät tuota vaikenemista ota ollenkaan itselleen. Hyvä niin, minusta. Seurakunnat saavat jatkaa rituaaleissaan, mutta muissa pöydissä tarvitaan kaikkia. Varsinkin sodan ja rauhan asioissa.
PoistaNo, en tokikaan sanoisi. Hyllyssäni on Johanna Vesikallion "Lillan" ja olen sen jopa lukenut.Ja totta kai naisia on, jotka eivät vaikene, mutta usko tai älä: miesten maailma tämä on. Vaikka kuinka vastaan pyristelemme. "Rehnejä" tarvitsisimme paljon, paljon enemmän.
Poista