Uusi päivä. Asioimaan tänään. Paneudun fiiniksi ja lähden. En kovin pitkälle. Itäkeskuksessa on yksi hyvä puoli: palvelut lähellä. No, olivat ne asuessani Katajanokallakin. Oikeastaan mukavasti aina ratikkamatkan päässä. Rakastan ratikoita! Ihan toista kuin kylmänkalsea metrovaunu. Minulla on jääkaapin ovessa kaksi ratikkamagneettia.Veressäni on ratikkageeni, koska pappa (äidin isä) oli ratikankuljettaja. Komea olikin uniformussaan ja ehdottomasti ratikan kunkku.
Nyt kun tämä viikko on koululaisilla syyslomaa, niin uimahallissa oli melua ja pärskettä. Seinillä lukee "altaan reunalta veteen hyppääminen kielletty". Kaikki hyppäsivät. Eivätkä tippaakaan välittäneet meistä kahdesta arvokkaasta rouvasta, jotka yritimme polkemalla päästä vatsanseudun runsaudesta eroon. Lähdimme ennen tunnin täyttymistä pois. Lisää ihmisiä koko ajan tulossa, jono kassalle pitkä ja metelöivä.
Kahlasin vaahteranlehdissä kotiin ja kaivoin jääkaapista salaattiainekset. K kutsui syömään kaalikääryleitä, mutta kiitin ja kieltäydyin. Minulla oli salaatin lisukkeena kvinoa-bataattipalleroita. Mitään muuta järkevää en sitten tehnytkään. Katselin ehtoolla Simpsoneita. Mieliperheeni, johon en kyllästy. Homer vaikuttaa hiukan tyhmeliiniltä, mutta vuosia häntä tarkanneena, huomaan ettei ole. Hän on hyvä aviomies ja isä, vaikka onkin perso Duff-oluelle.
Aloitin Nummisuutarien lukemisen. Esko aikoi kosiomatkalle Karrin taloon. Krouvin tuopillisen ääressä sovittu naimakauppa Eskon isän ja nyt toiselle vihityn morsiamen isän kanssa, olikin viinahuuruista leikinlaskua. Niin vaan Esko pynttäytyi pyhävaatteisiin, heitti haarapussin olalleen ja matkaan lähti. Mahalasku tuli ja tappeluksi meni totuuden paljastuttua häähuoneessa. On se vaan niin turkasen hersyvää kieltä tuo Kiven kieli! Mutta menepäs sinällään kääntämään muille kielille. Ei onnistu. Onnistuneita käännöksiä muilta kirjailijoilta kuten juuri joukostamme poistuneella Arto Paasilinnalla, jota voi lukea monilla kielillä ympäri maailman. Arto Paasilinnaa olen vähän lukenut, mutta veljeä Erno Paasilinnaa, kuollut hänkin, sitäkin enemmän. Erno Paasilinna oli oman tiensä kulkija, toisinajattelija, esseisti ja hänen tekstinsä olivat minulle mieluisia. Olen kuunnellut häntä livenä Studia Litteraria-luentosarjassa.
Nyt kahvikapseli koneeseen ja tuokio mukillisen seurassa. Sitten uuteen päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti