PANKISSA

Muutama päivä sitten juttelin täällä klaustrofobiastani, että on kartettava muun muassa hissejä, jos suinkin voin. Nyt tuli kutsu Helsingin kaupunginmuseoon, Aleksi 16, jossa voimme kohdata pelkomme Pelko-näyttelyn avajaisissa. Mitä kaikkea me kaupunkilaiset pelkäämme? Tulisiko omalleni loppu, jos menen näyttelyyn?  Avajaisiin en voi mennä. Sinä päivänä muuta jo sovittua menoa. Enkä ole edes varma omalta kohdaltani, haluanko pelkoani kohdata noin ylipäätäänkään. Jos vain jatkan pelkäämistäni. Tuohan se jännitystä elämään. Kaikenlaisia näyttelyitä! Kerran oli Haju-näyttely ja koski Helsingin hajuja. Miltä Stadi tuoksuu?

Olen luuhannut kotona. Suorittanut kodin ulkopuolella vain pakolliset asiat. Pankissa käynti kysyi taas hermoja. Tupa täynnä väkeä ja kolme virkailijaa. Napinaa! Pari miestä poistui kiukkuisin askelin ja sadatteli äänekkäästi mennessään ärrä-pitoisesti. Myös vuorolappukone oli siirretty henkilökunnan puolelle. Totta kai kysyin syytä, kunhan virkailija tuli paikalle. "Joskus on istuttu odottamassa parikin tuntia ja sitten huomattu, että on väärä kerros pankissa". Yläkerrassa nimittäin hoidetaan muut kuin käteisrahat ja laskujen maksut. "Eivätkö ihmiset sitten ymmärrä kysyä, missä mitäkin hoidetaan?" Virkailijan katse oli paljon puhuva. Sain lapun ja kiinnostuin vuoroaan odottavista. Keppejä, pyörätuolia, rollaattoreita, iäkkäitä enemmän, ulkomaalaistaustaisia, tyytymättömiä palveluun ja oli joukossa toki hyväntuulisiakin iloisia odottajia. Ja sitten oli se jo tässä vaiheessa punoittava virkailijarouva, joka jakeli numerolappuja. Päätin alkaa nauttia kaikesta näkemästäni. Odotuksesta tuli pitkä, mutta miellyttävä. Kun vuoroni tuli, toin minäkin julki tyytymättömyyteni pankin huonosta palvelusta. Kolme virkailijaa!!!! Vaikka paikkoja paljon enemmän. "Lomia, sairautta, syömässä", selitettiin minulle. Kerroin olevani asiakkaana ystävällisemmästä päästä, mutta jälkeeni tulevat ovatkin jo toista maata kuunneltuani paikalla olleena kaikkia niitä kapinahenkisiä ja vihamielisiä repliikkejä ihmisiltä.  Pankkineiti näytti alistuneelta. Toivotti väsyneellä äänellä hyvää päivänjatkoa.

Lähdin sanomaan entiselle loistavalle Stockmannin omistuksessa olleelle ruokakauppa Herkulle hyvästit. Uusi omistaja satsaa pakkauksiin. Palvelutiskejä supistettu ja niissäkin vähissä myös tarjonnasta nipistetty. Keksipakkauksia tolkuttomat määrät parhailla myyntipaikoilla. Maitotutteita pienehkön jonkun muun myymälän verran. Samoin virvotusjuomia. Karamellejä seinäkaupalla. Juustot hikoilivat muovikääreissään. Pasteerailin aivan yksin ja vastasin lihapuolen miesmyyjän tervehdykseen. Ikuisia broilerin ja kalkkunan paloja lasin takana. Entinen irtomyynnin Stockmann-salaatti saanut nimekseen Herkku-salaatti. Tyhjiä hyllyjä (mitä odottamassa? lisää pakkauksia?). Usein minulle myydään ei oota tai kerrotaan tuotteen Herkussa lopetetun. Näin kävi Brysselin patélle. Katselin ympärilleni ja menin vähäiset  ostokseni maksamaan kassalle, jossa jo tutuksi käynyt rouva tervehti iloisesti. Ehkä jään häntä hiukan kaipaamaan.

Aleksin Stockan Herkku on nykyisin Food Market Herkku ja on kokenut remontin ja kaiken uudelleen järjestelyn. Mutta Itäkeskuksen Herkku on edelleen Stockmann Itäkeskuksen Herkku. Olisi kai liian mahtipontista niihin tiloihin ja siihen palveluun sopimaton nimi Food Market Herkku. Käyn tietysti tarkistamassa Food Marketin. Alan täällä käydä muissa ruokakaupoissa, joista ehdottomasti paras on K-Citymarket hiukan pitemmän kävelymatkan päässä Eastonin puolella kauppakeskuksessa. No, kävely tekee vain hyvää.