NILKKURIT

Eipä tietenkään olisi pitänyt Stockmannille mennä. Parfyymi- ja kenkäosasto ovat ne pahimmat. Minua veti joku kauhea vimma kohti kenkäosastoa, vaikka voimalla vastaan harasin. Silmät havaitsivat heti sopivan nilkkurin ja käsi meni ja otti. Panin jalkaan. Olin ihastunut ja voimaton niitä vastustamaan. Missä toinen nilkkuri? Katse etsi myyjää. Hullujen Päivien tungosta. Myyjä näki hätäni ja haluni juuri nuo nilkkurit omistaa. Tuli luo. Haki kengälle parin ja minä panin jalkaan. Myyjä kysyi, jos kävelisin tai ainakin seisoisin  hetken kokeillakseni. "Voi, ei tarvitse, nämä minä ostan". Myyjä kantoi kengät kassalle, toivotti päivän jatkot, hymyili. Minä maksoin. Sitten ihmettelin, miten tässä näin kävi?

Menin Herkkuun, jossa minulle kerrottiin tavaravalikoiman vaihtuvan, kun nyt ollaan virallisesti Hokkia. "Kaikkiko vaihtuu ja muuttuu?" kysyin.  "Kaikki", sanoi myyjä ja tarkasteli reaktiotani. "Kuuluuko valikoimaan jäätelövohvelit?"  Myyjä vastasi, että ehkä kuuluu ehkä ei. Olin aivan tyrmistynyt, enkä muistanut, mitä piti ostaa. Ostin sitten vähän sitä ja tätä ja toivoin, että osuin oikeaan ja ennen kaikkea tarpeelliseen. Mitä varten maailma ei pysy entisellään?

Pasteerailin kotiin, purin kassit ja ihastelin nilkkureitani. Panin kaappiin muitten nilkkureitten viereen ja tiesin olevani seinähullu. Soitin ystävälleni, joka asuu pitkospuitten päässä Lapin Kaldoaivin erämaan reunamalla. Hän poltteli vesipiippua. Osti hookahin kerran itäisillä mailla käydessään. Sivuvaikutus piipun käytöllä on, että se auttaa yskimiseen. Ystävälläni on kyllä yskä. Juttelimme tovin vesipiipuista, vaikka aika huonosti niitä tunnen. Lopetimme puhelun, koska hän halusi ilman häiriötä keskittyä poltteluun.

Luen "Veljeksiä" ja nautin Kiven kielestä. Kun kaikki seitsemän meni nukkumaan, niin he "kääriytyivät  unen hienoon huiviin". Saattaako sen kauniimmin sanoa?