Eilinen vieraani, ystäväni H ei uskonut suklaan sisällä olevan kotisirkkaa. Ehdotin, että sulattaa suklaan kielensä päällä, niin tuntee sirkan. Teki niin ja otti sulamattoman palan suustaan, pani lautaselle ja totesi sitä kotvan tutkittuaan "on se ötökkä". Tyynen rauhallisesti otti sirkan lautaselta ja työnsi takaisin suuhunsa. Ihailin hänen rohkeuttaan. Muiltakin osin tarjoiluni onnistui ja H viipyi yli kuusi tuntia. Puheenaiheina kaikki mahdollinen, Turkin politiikka, #metoo, sinuttelu, seksi, vanhushoito, tasoristeyskuolemat, miehet, huonekasvit, pankkipalvelut, ruispuuro...
Vuoteessa illalla yritin taas lukea Sartren Inho-kirjaa, en osannut keskittyä. Yritin nukahtaa, eikä sekään onnistunut. Päätin tänään pitää yöpaitapäivän. Pesen ehkä konepyykkiä, jos löydän muutakin pestävää kuin kaksi sukkaa. Kuuntelen YouTubesta Bachia ja Mozartia ja suren, kun en osaa soittaa pianoa, vaikka äiti pani minut oppiin. Pani myös balettikouluun. "Ei ole tytöstä tanssijaksi". Minusta ei siis millään konstilla tullut merkittävää henkilöä, vaikka haaveita oli. Enemmän äidillä kuin minulla. No, opin minä ulkoa Einari Vuorelan "Kaivotiellä", jonka päästelin aina äitienpäivänä ja pari kertaa raittiusseuran kahvitilaisuudessa. Minulle taputettiin kohteliaasti. Niiasin kauniisti ja olin hetken ylpeä. Ei tullut lausujaakaan.
Sain Stockmannin parfyymiosastolta ostokseni yhteydessä kaksi kylkiäistä. Toinen oli pelkkä Joy-hajuvesi ja toinen pussukka, jossa myös Joyta ja lisäksi montaa sorttia ihon kuulakkaaksi tekevää voidetta. Kaikki minimaalisen pienissä pakkauksissa ja tietysti tarkoituksena herättää niistäkin ostohaluja. Näissä asioissa olen helposti ympäripuhuttava. Rakastan kauniita purkkeja ja ihania tuoksuja. Minusta on tullut jotain. Ihanneasiakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti