HISSIT

Ihailen ystäväni K:n tapaa löytää hissejä. Itse olen avuton siinä ja sitä paitsi kartan yleensä näitä kulkupelejä klaustrofobiani takia. K:n kanssa on ollut pakko uhmata vaivaani ja uhrautua.  K vaistoaa, haistaa ja aavistaa hissien paikat täysin vieraassakin ympäristössä. Hänellä on hissinenä. Minulla oli aikoinaan sieninenä. Löysin metsässä sienet nopeasti, vaikka yrittivät piilotella.

Olen K:n kanssa kulkiessani oppinut tietämään, eri asia muistanko, hissien monet paikat ja ajanut niillä enemmän kuin koskaan. Kerran hissi ei lähtenyt mihinkään, vaikka määräsimme lähtemään painamalla nappulaa. Onneksi ovi aukesi ja lensin hissistä ulos kuin ammus. K jäi ja sai hissin liikkeelle. Oli koko ajan tyynen rauhallinen. Ajoi hissillä kokeeksi ja tuli takaisin ja vaati nyt minut mukaan. Oli pakko mennä. Hissi ei enää venkoillut. Hissit vaistoavat pelkoni.

Totta kai puolison kanssa jouduin hissejä käyttämään, Stockmannilla ja oman talon sekä monissa muissa paikoissa. Silloin voitti vastuu toisesta ihmisestä pelkoni. Onhan tässäkin talossa hissi ja asun neljännessä kerroksessa. Alussa kävelin. Kantamusten takia liian raskasta. Päätin rohkaistua ja nyt ajelen melkein päivittäin. Jännitän ja maalaan piruja seinille matkan ajan. Olen kaksi kertaa elämäni varrella jäänyt, hissin pysähdyttyä kesken kaiken, sen vangiksi. Kokemuksena aivan kauhea. Toisen kerran olin yksin ja toisella kerralla puoliso pyörätuolissa mukana. Olin paniikissa, huusin, hakkasin ovea ja olin varma, että Kuolema korjaa jos ei aikaisemmin, niin nyt ainakin. Ei korjannut. Apu tuli viime tipassa. Kun puoliso oli Meilahden sairaalan 15. kerroksessa, kävelin sinnekin. Olin aivan henkitoreissani päästessäni hänen vuoteensa viereen osastolla.

Kuinka joillekin ihmisille kehittyy hissinenä? Jos K syystä tai toisesta on hetkellisesti menettänyt kykynsä, kysyy hän heti ihmisiltä hissin sijaintia. Kuitenkin koko lapsuutensa ja osan nuoruuttaankin asui hissittömässä talossa. Nyt pitää aina olla hissi kuljetusvälineenä. Katselen hänen seurassaan ollessani kaihoten  koneportaita, joka kuljettaa iloisia ihmisiä kerroksesta toiseen ja koko ajan on ilmaa ja tilaa ympärillä. Seinät eivät litistä, eikä olo ole ahdistunut. Maailmassa on niin paljon hissejä. Umpinaisia hissejä, joissa suljetun paikan kammo tiivistyy kauhuksi.