Tuotapikaa olen "Veljekset" lukenut. Kun nyt pääsin Kiven kielen makuun, jatkan. Vuorossa on "Lea". Luen sen siksi, kun sillä on muistoja. Olen nähnyt näytelmän Helsingin keskusvankilassa eli Sörkan vankilassa ja vankien esittämänä. Lean roolissa tietysti mies. Isäni sai kutsun näytökseen ja pääsin avecina mukaan. Olin jo yli 10v. En ollut ennen vankilassa ollut ja kaikki oli kamalan jännittävää jos hiukan peloittavaakin. Vankeja oli katsomossakin, vartijoita, omaisia ja isä ja minä. "Leasta" ei minulla ole enää oikeastaan hajuakaan, että sen puoleen on hyvä siihen tutustua. Sen muistan, että Lea oli näytelmän ainoa naisrooli ja hänen ilmestymisensä lavalle sai yleisön vankikavereissa aikaan suurta hilpeyttä.
Mutta vielä tovi seitsemässä miehessä. Ohitin jo sen jupakan, kun he tappoivat Viertolalta 40 härkää. Ensin seitsemän ja karhun ja härkien piirittämältä Hiidenkiveltä, jossa olivat niitä paossa, 33 härkää päästäkseen kolmen päivän päästä kiveltä pois, kun alkoi tulla nälkä. Lihaa riitti pitkäksi aikaa, kun Viertolalle eivät kuolleet eläimet kelvanneet.
Tuli mieleen semmonenkin seikka, että osasikohan Charlotta Lönnqvist antaa oikeasti arvoa Aleksis Kivelle ja hänen tuotannolleen? Fanjunkarsissahan Kivi Charlottan hoivissa asui joitakin vuosia ja kirjoitti siellä "Veljeksetkin", jonka, kuten tiedämme, August Ahlqvist lyttäsi. Fanjunkars jäi Porkkalaan ja venäläiset sen hävittivät. Olen ollut Fanjunkarsin pihalla ja nähnyt Charlotta Lönnqvistin ja Aleksis Kiven muistolaatan. On vuosien aikana paljonkin spekuloitu siitä, minkälainen suhde näillä kahdella oli. Sitä emme tule koskaan tietämään. Eikä se minusta tärkeää olekaan. Eikä varsinkaan ulkopuolisille kuulu.
Kuten huomata saattaa, olen aivan täpinöissä Kivestä. Toki olen aikaisemminkin lukenut, mutta en tämmösellä halulla ja kiihkolla. Saas nähdä, olenko yhä innoissani "Leankin" jälkeen. kun on tuotantoa vielä paljon. Runojakin. Tuttu "Onnelliset", "Jo valkenee kaukainen ranta/ Ja koillisest´ aurinko nousee/ Ja auteret kiirehtii pois,/ Kosk´ Pohjolan palkeet käyvät,/ Kosk´mennyt on yö,/ Kosk´ kimmeltää kesänen aamu/ Ja linnut ne laulelee..." Tähän sävelsi Oskar Merikanto musiikin. Ja olemme sen kaikki joskus kuulleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti