TUPPURAINEN AUTTAA TAPPURAISTA

Eilen tapahtui Eastonissa niin, että hissin valotaulu tuikki "lukittu, lukittu", eikä kutsusta tullut. Hissiä odotin minä sekä sähköisellä pyörätuolilla liikkuva mieshenkilö. Hän alkoi rullautua liukuportaita kohti ja minä perässä kysellen "onnistuuko?" Kertoi kerran menneensä etuperin (silloin oli ollut keikahtaa taakse päin) ja nyt kokeilee takaperin. Minä pysyin kannoilla ja olin hiukan levoton. Yhtäkkiä miehen pyörätuoli lähti luisuun ja kohti minua. Kahta apuvälinettä ei mahdu rinnakkain, enkä saanut tarpeeksi nopeasti rollaattoria kokoon. Mitä tästä opimme? Aina kokoon. Toisaalta taas, jos en olisi ollut tukkeena, mies olisi luisunut takaisin alas. Olimme siinä jumissa toisissamme ja liukuportaat tekivät tehtäväänsä eli liikkuivat koko ajan. Sain kiskottua rollaattorin irti ja nostin sen voimalla yli ja minä olin pelastunut. Mies ei. Hän juuttui liukuportaitten sivuun ja lähestyi uhkaavasti ylätasannetta. Nousi vaivalloisesti pois tuolistaan ja minä vedin tuolia sen kuin ehdin. Kiirettä piti. Sain sen irti ja kiskottua liukuportaista pois. Mies tömähti tuoliinsa ja näytti huojentuneelta. Niin minäkin. Kiitti minua ja lähdimme tahoillemme, eikä kummankaan apuväline vaurioitunut. Ehkä hän ei liukuportaita tämän jälkeen enää käytä. Ei etu- eikä takaperin.

Menin palvelutiskille kertomaan hissin oikkuilusta. "Ilmoitettu on", sanoi tyttö. "Kiitos", sanoin minä.

Kauppa oli pullollaan isänpäivän täytekakun ostajia. Pullopuolella itse isät valitsivat juhlajuomaansa. Lapset temmelsivät kuten yleensä suomalaisessa kaupassa ja minä toivoin pian selviytyväni siitä kaikesta ja pääseväni nopeasti kassalle, jossa tiukattiin plussakorttia. Fazer jakoi ilmapalloja. Olisin mennyt ostamaan itselleni punaviiniä, mutta Alko oli suljettu vesivahingon vuoksi. Ilmoituslapussa kerrottiin lähimmät Alkot. Minä lähdin kotiin. Hissi oli korjattu. Tuli kutsusta. Satoi vettä. Hyvää isänpäivää.