Keikuin koko eilisen päivän aamutakissa. En laittanut vuodetta. En syönyt salaattia. En antanut aivoilleni tehtäviä. Mitä sitten tein? En oikeastaan yhtikäs mitään. Päivä meni silläkin lailla. Teki kyllä mieli avata lahjaksi lähetetyn Kirkko ja kaupunki-joulukalenterin ensimmäinen luukku. En avannut. En ole varma, saanko avata sitä 1.12. liioin, kun en yleensä lue Kirkko ja kaupunki-lehteäkään. En anna Rakenna joulupuu keräykseen mitään. Olen huono kirkkoon kuuluva. En anna myöskään karkki tai kepponen-päivänä mitään kenellekään. No, karkki on huono juttu, kepposesta en tiedä, rahaa sen olla pitää siihenkin keräykseen. Mutta minä olen antanut kaivorahaa Afrikkaan ja ostanut vuohen yhdelle perheelle. Sitten lakkasin olemasta sillä lailla hyvä ihminen.
Lauantaina palatessani taiteen parista Helsingissä ja kävellessäni kauppakeskuksen kujia pitkin kotiin, kuulin takaani naisen äänen "rouuuvaaa". Käännähdin tietysti. Naishenkilö hiukan hengästyneenä sanoi, että minun tahdissani ei pysy nuoremmatkaan henkilöt. En kysynyt, mutta mieli teki, että miksi pitäisi pysyä? Katselin naista ja odotin jonkunlaista tarkennusta. Hänen hengityksensä tasaannuttua kertoi "ihailevansa kävelytyyliäni". Jaahas, tuumailin itsekseni, että tämmöinen tapaus. Kävelen kuulemma kauniisti (???). Hmmm.... Jotain pitäisi sanoa ja lopulta kiitin ja mainitsin, etten siitä kauneudesta tiedä, mutta aika vauhdikkaasti yleensä liikun. Hän kysyi, kävelenkö samalla lailla ilman rollaattoria? Vastasin, etten ole pitkiin aikoihin ulkona sitä kokeillut, mutta tuskin. Mutisin jotain kiireestä ja jätin hänet ihailemaan kulkemistani hänestä poispäin. Kaikkea kans!! Itäkeskus!!!
Tänään olen ajatellut hiukan liikahtaa ulos. Minne asti, en ole vielä päättänyt. Jos kuitenkin sataa kissoja ja koiria, en liikahda, kun ei ole oikeaa asiaa minnekään. Pieni sade ei haittaa. Vedestä puhutaan, ei lumisateesta. Voisin tietysti piipahtaa kauppakeskuksessa, että näkevät miten kävelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti