16. marraskuuta 2017

JA EI KUIN MENOKSI

L ja A kyläilivät pikaisesti. Mennessään veivät Sorttiin minulta ongelmajätettä. Kiitoksia vielä kerran. Joskus mietin, miten autoton selviää tämän kaltaisista jätteistä, jos ei olisi hyviä autollisia ystäviä? Marokossa ainakin oli paiskattu tien poskeen kamelin sun muiden raatojen sekaan. No, tätä en tokikaan suosittele tänne. Olen yhä vahvasti sitä mieltä, että taloyhtiöt voisivat alkaa kerätä pienempiä sähkölaitteita kuten hiustenkuivaajia ja paristoja, sähköhammasharjoja, pieniä pöytävalaisimia jne. Jätehuoneen seinällä kehotetaan itse toimittamaan kaikkinainen ongelmajäte niille varattuihin pakkoihin. Eikä niitä ole aina välttämättä edes samassa kaupunginosassa. Mitäs teet, mummuparka?

Svante Pääbon Neandertalilainen-kirjassa olen jo niin pitkällä, että etsitään kuumeisesti kaikenlaisia luita, joista toivotaan saavan neandertalinihmisen DNA:ta. Kokonainen kroppa jostain ikiroudasta olisi mahtava juttu. Kivinen on tiedemiehen tie. Ja kadonneen perimän etsiminen on kirjan kokoinen asia.

Olen kahden vaiheilla, lähteäkö tänään liikkeelle vai ei. Pitkää tikkua en viitsi. Helsinkiin en kuitenkaan. Ensi viikolla varmasti. Kirjakaupasta voisin yrittää ostaa/tilata Fredrik Backmanin kirjan Mies, joka rakasti järjestystä. A oli lukenut alkukielellä (ruotsi) ja kehui. Minulla kun on kankea ruotsi, luen sen suomeksi. Terveisiä vaan ruotsin maikka Fontulle pilven reunalle. Yhä sangen kevyin eväin täällä siinä kielessä porskutan.

Taidan laittautua ulosmenoa varten ja ei kuin menoksi.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti