Ilman suunnitelmaa ja herätyskelloa heräsin aamulla niihin aikoihin, kun länsimetro aloitti toimintansa. HS netissä näytti suorana metron kulun ja asemien juhlahumua. Ihmisiä väkevä määrä asemilla ja junissa, tungosta, musiikkia, laulua, toimittajat kyselemässä tuntoja, lapsia, aikuisia, koiria ja kello oli juuri lyönyt viisi. Katselin meininkiä läppärin ruudusta vähän aikaa ja kuuntelin kehuja ja haukkuja metrosta Espoossa. Joiltakuilta mutkistuvat matkat, toiset junasta hyötyvät.
Olen ensimmäisen metromatkani ilmeisesti tehnyt Tukholmassa ja sitten monissa maissa ja kaupungeissa ennen kuin astuin Helsingin metroon sen valmistuttua. Se oli tänne itään ja sitä junaa nykyisinkin käytän. Ensi viikolla taas. Viikonlopun aion maleksia kotona. Jos vaikka saisin luettua neandertalilaisen loppuun. Muitakin lukemattomia ja kesken jätettyjä yöpöydällä joukossa molemmat Morset ja Adam Dariukset. Olen kirjasta toiseen hyppelijä. Lienenkö lukenut yhtäkään kirjaa koskaan loppuun asti yhtä kyytiä ilman vierailua jonkun toisen kirjan sivuilla?
Alanyasta sain puhelimitse terveisiä H:lta. Aurinko paistaa ja plusasteita 25. Kolme kuukautta kestänyt rupeama Turkissa alkaa olla lopuillaan ja parin viikon kuluttua H on taas Helsingissä. Kerroin koleaa ja sateista olevan, pimeää ja joulun odotusta.
Menin HS:n livelähetyksen katselemisen jälkeen takaisin nukkumaan ja nyt vastikään uudestaan heräsin. Naputtelen tämän, sitten suihkuun ja vähitellen lounaan tekoon. Uunijuureksia jäi eilisestä, salaatti ja broileria seuraksi. Joskus ajattelen, miltä taas tuntuisi valmistaa ruokaa kahdelle? No, P-D on kanssani syönyt, mutta -häpeä kyllä - olen Herkusta hakenut valmista. Enää ei innosta kokkaaminen, enkä välitä katsella televisiostakaan. Hyllyssä on vielä kymmeniä keittokirjoja, vaikka olen suurimmasta osasta luopunut. Taas karsittava. Mitä niitä siellä säilyttää? Tyhjän panttina. Saan tilalle kunnon lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti