KOHTELIAISUUTTA

Kyllähän minä Stadiin eilen menin. Taas Stockan kenkäosastolle ja nyt ostin saappaat. Kuin myös jälleen First Loungeen lattelle. Ja Herkkuun. Istuin penkillä maksamisen jälkeen ja katselin ihmisiä. Ykskaks silmiini osui kassarouva, jolle vuosikausia olen maksanut. Hän muisti! Tervehti iloisesti. Tuntui niin mukavalta, kun menneeltä ajalta vielä minut tunnettiin. Hyvillä mielin lähdin metroon.

Leimatessani lippua ennen hissiä, joka vie alas metroasemalle, seisoi herrahenkilö myös hissiä odottamassa. Hän piti ovea auki kunnes sain lipun leimattua. Hän oli varmasti joskus nähnyt parempiakin päiviä. Mitä lie tapahtunut? Kiitin häntä huomaavaisuudesta. Sanoi hississä "Vaikka nyt olen tällainen, niin olen herrasmies. Kohteliaisuutta opetettiin kotona, minä muistan vielä". Katselin hänen olemustaan ja vaatteitaan. Hänen silmänsä tuikkivat ystävällisesti, hymy valaisi kasvot. Hän vaikutti onnelliselta. Ei katkeralta. Hissin tultua alas, antoi minun mennä ensin ulos, kumarsi ja hymyili taas. Minun tuli  hyvä olla. Ihminen on sisältä tärkeämpi kuin mitä ulkokuoresta näkyy. Pitäisi katsoa ensin silmiin, eikä luoda kuvaa ulkonäön perusteella. Minunkin olisi tämä opeteltava.

Tänään en varmastikaan pane jalkaanikaan ulos, ellen roskikselle. On puuhasteltavaa ja aion myös lähettää meilin A:lle. Lounaaksi uunijuureksia, kunhan saan ne pilkottua. Taivaskin alkaa repeillä sadepilvistä, ehkä loppupäivä onkin poutaa. Kovin on päivät hämäriä, mutta joulun jälkeen alkaa valjeta. Kuljemme kohti kevättä.

Tässä tämä tänään.